torstai 29. marraskuuta 2012

Pidennetty viikonloppu Rovanimellä

Kamerassa on ihan liikaa kuvia viime viikonlopun Rovaniemen reissulta. Yritin parhaani mukaan karsia kuvasaldoa, mutta enpä näyttäny onnistuvani siinä.
Viikonloppuun mahtui paljon kivoja juttuja. Pääsiin lähtemään töistä perjantai-iltana ennätysajassa ja odotinkin asemalla junan saapumista reilun puoli tuntia. Äiti oli mua asemalla vastassa saavuttuani Muurolaan ilta kymmenen aikaan. Eve ja Sulo-koirakin tulivat yöksi kottiin. Sulo nukku meidän keskellä ja tuli välillä mun kainaloon tai tuhisemaan mun korvan juureen.
 Lauantaiaamuna kävin iskän kanssa kaupassa ja laitoin munkkitaikinan nousemaan. Mulla iski perjantaiyönä halu tehdä kinuskimunkkeja, enkä muistakkaan milloin viimeksi oon leiponu (töiden lisäksi). Mulla loppu jauhot kesken, joten kävin mummulta lainaamassa. Valmiita munkkejä kävin viemässä mulle kiitokseksi jauhojen lainaamisesta. :)Illalla äidin lähtiessä työporukan pikkujouluihin, hyppäsin äitin kyytiin ja se kuljetti mut Viirinkankaalle Minnan ja Marin luo. Meilläki oli omat pikkujoulut ja myöhemmin illalla taksi vei meidät ensin  Amarilloon, mutta lähdettiinkin siitä melkeinpä samantien yhdille cafebar 21:een, jossa meidän seurana oli tyttöjen Movember-kavereita. Siitä lähdettiin sitten monen keskustelun jälkeen Doorikseen, jossa viihdyttiin oikein hyvin ja näin siellä mun Karoliinan! Sitten vaihdettiin paikkaa Onnelaan. Saatiin viimeinkin todeta ne huhut Marin kanssa todeksi, että se paikka on niin kuollut! Vastaan käveli kamalia viiksivalluja. Miehet hoi! Erittäin harvalle sopii viikset, ei kaikille. Ymmärretään kuitenkin Kauaa ei siellä pyöritty, kun päätetiin lähteä taksilla Minnan residenssiin Scanin kautta.


Sunnuntaina olikin se odotettu joulushoppailupäivä! Kierreltiin Revontuli, jonka jälkeen tuli kova nälkä, me päätämme mennä kiinalaiseen. Iskä ja äiti otti buffetin ja me Even kanssa listalta, jälkkäriksi jäätelöä banaanilla. Huh, en jaksanu banskua loppuun vaan lahjotin iskälle. Siitä meidän matka taittu Samppariin. Vietiin kaupunkikierroksen jälkeen Eve kotiin ja mentiin vielä Prismaan ostoksille. Kuuden tunnin kaupunkireissun jälkeen napsautettiin äidin kanssa sauna päälle, keitettiin glögiä, syötiin yhdet kinuskimunkit, mentiin saunaan ja naatiskeltiin glögikuppi kädessä Tanssii tähtien kanssa-ohjelmaa. Maanantaina kävin mummulassa ja maalasin mun posliinitöitä ja illalla iskä vei mut junalle. Seuraavan kerran pääsen kotiin jouluna.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Tupsupipo

Viime viikonloppuna Rovaniemellä, kotona, ollessani lähdettiin käymään jouluostoksilla. Olin aluksi ymmärtänyt että joulukaudenavajaiset on sinä päivänä, joten suunniteltiin käyvämme myös Napapiirillä. Noh, ne olikin sitten lauantaina ja käytiin vain kiertelemässä Revontulen ja Sampparin liikkeet läpi. Mulla alko ne "joululahjojen" löytämiset todella hyvin. Mentiin ensiksi Stadiumiin ja löysin itselleni pipon. Sain siitä vielä alennusta -20%, sillä kesällä liittyessäni jäseneksi en ollut saanut käytettyä vielä siihen kuuluvaa alekuponkia.

Värejä oli muutama, mutta sininen oli heti se oikea. Race Marine tekstilipare pipon keskellä, tupsu ja koko malli oli ihastuttava. Nyt oon siinä mielessä onnellinen että nämä kamalat pakkaset tulivat, sillä onpahan syy laittaa vihdoinkin pipo päähän! Mulla on muutenkin sen mallinen pää, ettei pipot koskaan yllä lämmittämään korvia. No tämä yltää ja lämmittää mukavasti! :)

tiistai 27. marraskuuta 2012

Hohtokeilausta ja tanssimista

Kävin toissa lauantaina extemporepyynnöstä hohtokeilaamassa Annen, Elinan, Johannan ja Miian kanssa. Alunperin oltiin sovittu Veeran kanssa vain että illalla liityn sen ja sen kavereitten seuraan, kun he tulevat pikkujoulukekkereiltään keskustaan. Siksipä sitten käytiin hikoilemassa ja saattamassa hiuksemme sähköisiksi keskustan vaatekaapeissa, siis mitä mie just kirjoitin? Tarkoitin sovituskopeissa. :D Oikeastaan suurinosa ajasta tuli taas vietettyä Vilassa, josta löysin tämän rakkausmekon, mutta mekon takaosan ollessa täysin eri kangasta kuin etuosan kuviopuoli, päätin jättää sen hengariin. :/ Räkä, kotona ootti sitten toisenlainen vaatekriisi iltaa varten. Ja tosiaan kun soitin Annelle onko sillä iltasuunnitelmia, niin siinä vaiheessa se sanoi siirtyvänsä tunnin kuluttua Elinalle! Eli tuntia aikaa laittaa tukka, meikki ja miettiä se hemmetin asu. Sehän sitten muuttui ja muttui ja juuri ennen lähtöä vielä kerran, enkä napannu siitä kuvaa. Mulla on mun neljä vuotta kestänyt suoristusrauta mennyt rikki, enkä ole ostanut uutta joten mulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin heittää paplarit päähän ja laittaa kaikkia tököttejä päälle, jotta niistä edes muodotuisi puolessa tunnissa jonkin sortin kiharat. Note to self: laita ensin vaatteet päälle ja sitten paplarit!





Keilattiin kaikki samalla radalla ja tuntui että tunti meni ihan liian nopeasti. Mitään huikeita kaatoja ei tehty, paitsi Elina oli aika ässä tässä hommassa. :D Ekan kierroksen jälkeen mie taisin olla toinen, mutta toinen kierros meni ihan surkeasti. :D Se nyt ei sureta yhtään. Taustalla oli hyvä musa, jokasella yhellä juomat ja seura oli ihan paras.

Keilauksen jälkeen käveltiin Elinan luukkuun Isollekadulle ja siinä kävellessä tunsin astuneeni johonkin kiveen, sillä hieman horjahdin. Ei se yks siideri voinut kilahtaa päähän keilahallillakaan.. Unohdin kuitenkin tarkistaa Elinan luona kengänpohjani ja muutaman tunnin päästä lähdettiin Elinalta jonottoamaan Kaarleen. Sisälle me taidettiinkin jonottaa yli tunti.. Myöhemmin kämppikseni Veera ja hänen hellukkeensa tulivat kans ja löysivät meidät mun mahtavien koordinaattien jälkeen.. Köhköh. Ei oltu loppuun asti ja lähdimmekin kolmestaan kävelemään kotiin ruokapaikkojen kautta Merikoskensiltoja pitkin. Mulla oli jalat niin kuolemankielissä! Mie noudin oman ruokani aika huonosta kiinalaisesta ruokalasta, josta saa myös hamppareita, mutta siinä vaiheessa mun majoneesipizzahaaveet lyhistyi täysin kun näin että kiinalaistakin saa vielä! Veera ja O jatko Turtlesiin, eikä mennyt aikaakaan kun kipitin jo oman ruokapussini kanssa heidän luo. Siitä sitten jatkettiin matkaa meille ja ruoat syötyä ja kasvot pestyä hypättiin omiin sänkyihin nukkuun. Siinä vaiheessa jalat lauloivat hoosiannaa ja pyysivät etten hetkeen käyttäisi kiiloja.

Mun pitäis ostaa uudet pehmusteet kenkiin, sillä noissa kengissä kun on niin ohut ja kova pohja päkiöiden kohdalla.
Vieläkö joku muistaa kun ostin nuo vuosi sitten?! Ne oli rakkautta ensisilmäyksellä eikä mennyt aikaakaan
kuin melkein jokainen kaveri nimitti ne pikkuMyy-kengiksi.

No tässä ne ovat vielä vastaostettuina:
Ja tässä ne ovat, kun muistin sunnuntai-aamuna katsoa, että käviki niille kengille jotaki sieltä keilahallilta kävellessä. Ai, että KÄVIKÖ jotaki? No todellaki!! Kantalaput lähti aika nätisti irti ja nää näyttää ihan kuin joku koira ois purru nää paskaks. Että rakastan Oulun mukulakivitietä! Täytyy kiikuttaa nämä mitä luultavammin suutarille. Hävettää kyllä viedä nuo.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kotona jälleen

Kotiin saavuttu! En ole koskaan tuntenu sellaista paluumatkaketutusta, mutta nyt oli tosi ärsyttävää ja masentavaa lähtee matkakassin kans takasin. Ouluun saavuttua täällä ei edelleenkään ollut lunta ja mulla loppui puhelimesta akkukin. Oli niin outoa kävellä kotiin ilman musiikkia tai että olisi puhunut puhelimessa.

Nyt on iltapesut ja -palat tehty ja voinkin alkaa katsomaan boxille nauhoitettuja ohjelmia ja alkaa sitten nukkumaan!

perjantai 23. marraskuuta 2012

Junassa!

Ehin junaan! Juuri hetki sitten konnari kävi tarkistamassa liput ja matka voi alkaa!

Kun sain laitettua kahvion kiinni, niin olin hyvin saanut siihen mennessä siivottua ja laitettua valmiiksi huomiselle työvuorolaiselle lounasvermeleitä sekä laskettua kassan, että pääsin lähtemään töistä ennätysajoissa, nimittäin vartti sulkemisen jälkeen!

Istuttuani paikalleni, avasin laukusta pitkästä aikaa mun vanhan ystävän, nimittäin Frezza kahvin. Kylkiäisenä oli halpa ja feikki kismet. Söin ja join nuo samantien eikä aikaa menny varmaan kuin 5 minuuttia! Tais olla melko nälkä, sillä koko päivä ollaan menty yhden banaanin voimalla. Hassua ettei mulla ole käyny ruoka mielessä koko päivänä! Iskä meinas paistaa pihviä kun tuun, mutta sanoin etten tuohon aikaan syö muuta ku puuroa tai äitin kiisseliä. Kiisseliä ei kuulemma heru sillä kaupasta oli ostettu jo mustikkakeittoa. Sanoin että johan sen pitäis tietää se ettei mikään vedä vertoja äidin tekemälle. Tämä keitto onkin kuulemma isien tekemää..







Kohti kotikontua

Heippa! Kyllä teki sitä tunnettua eetvarttia vai onko se eedvarttia, kun sain nukuttua tämän viikon aikana patoutuneet univelat 11½ tunnin yöunilla! Kyllä jaksaa painaa tänään taas iltavuorossa ja jännätä sitä, ehdinkö juosta iltajunaan! Työt loppuu puoli kasilta ja juna lähtee Rovaniemelle päin 20:07! Se on eri asia pääsenkö lähtemään töistä ajoissa.
Tällä kertaa osasin pakata vain äärimmäisen tarpeelliset matkatavarat laukkuun, joten ei mene ainakaan laukun raahaamiseksi mun matkani asemalle. Pidetään peukkuja että ehdin ajoissa! Surettais päätyä katselemaan asemalle junaa, joka juuri lähti liikkeelle ja mie jäisin yksin sinne itkemään.

Lauantaina mulla on ainakin tarkoitus mennä illalla kaupungille kavereita näkemään ja sunnuntaina äitin ja Eve-siskon kanssa joululahjaostoksille, syömään ja katsomaan Napapiirille joulukauden avajaisia.
Ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

"Mä joka päivä töitä teen"

Musta on erittäin hyvää vauhtia kehkeytymässä työnarkomaani.

Jos vastaat seuraaviin kysymyksiin kyllä, niin olet työholisti tai -narkomaani:

"Oletko erittäin ahkera, vastuuntuntoinen ja jopa ylisitoutunut työntekijä? Tavoitteletko täydellisyyttä ja tunnetko syyllisyyttä, koska et mielestäsi juuri koskaan ole tarpeeksi uuttera, hyvä tai tehokas? Ajatteletko työasioita silloinkin, kun et tee töitä. Meneekö työ elämässäsi kaiken muun edelle?"

Voin rehellisesti myöntää, että vastasin itse kaikkiin paitsi viimeiseen, työ menee muun edelle, kyllä. Oon muutamaankin otteeseen kuullut aina että olen aivan liian tunnollinen. Jos olen iltavuorossa ja mulle on jätetty lappu mitä voin tehdä, niin mun on aivan pakko saada tehtyä ne kaikki vaikka menisi ylitöiksi! Ja jos mulla menee tuntikin yli, en merkkaa sitä listaan. Onhan tässä jo pari saunavuoroakin jäänyt välistä kun on ollut niin paljon hommaa, ettei sitä oo ehtiny. Mutta saunailtoja tulee ja menee. :) Mie nautin mun työstä, vaikka lounasaikaan siellä täytyy saa tehä hommia sata lasissa.
Olin siellä mun ihka ensimmäisessä kokin työharjoittelussa (olipa hauska käydä lukemassa nuo fiilikset) ja silloin ihan vähän säikähin sitä kiirettä ja tohinaa.  Mutta ei varmaan mennyt kuin se eka päivä ja olin ihan fiiliksissä seuraavasta harkkaripäivästä! Työtiimi on niin huippu ja voin olla täysin omaitseni siellä. :) Tein myös mun toisen harjoittelun valmistumisvuonna ja sitten mut soittettiinkin sinne töihin. :) Muistan vielä kuinka opettajani painotti meille harjoitteluun lähtiessämme, että muistakaa olla aktiivisia, kyselkää paljon, olkaa reippaita niin hyvällä tuurilla voitte saada jalan oven väliin.
Mie voin myöntää etten uskonu tuohon tipan vertaakaan omalla kohdallani. Noh, mut tietävät tietää että väheksyn aina mun taitoja ja siksi yllätynkin joka ikinen kerta, jos mun juttuja kehutaan.

Mulla on tässä takana muutama 9-12 tunnin työpäivä takana ja vaikka tuunki ihan väsyneenä kotiin, niin enköhän valvo aina sinne puoli yhteen tai kahteen, jolloin yöunetki jää kuuteen tai seitsemään. Tänään vannoin ja lupasin että kone sulkeutuu viimeistän klo 23, jonka jälkeen painun välittömästi pehkuihin. Kiire näyttää tulevan, sillä kävin heittämässä jauhoiset työvaatteeni pyykkikoneeseen kotiin tultuani ja ne ovat siellä koneessa edelleen. Täytyy lähteä kipin kapin hakemaan ne, pestä kasvot, vaihtaa yökkärit ja sukeltaa peiton alle. Huomenna on edessä taas hulina päivä ja meen pitkästä aikaa aamuvuoroon-jee pääsen ajoissa kotiin. Päivävuorossa se eri olla, että kun työt loppuu niin sillon ne kans loppuu! Iltavuorossa painetaan yksin ja lähdetään kun paikat on siivottu ja lattia pesty.

Miten te muut, onko työ elämää tärkeämpi vai ei? Minkälaisessa työyhteisössä työskentelet? Mitkä tekijät tekevät työstä nautinnollisen?

Mutta mulla on enää kymppiminsa aikaa, joten nyt mars hakemaan vaatteet!
Kauniita unia!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Terhin 18 wee pippalot







Saatiin sentään yhteen kuvaan Terhi mukaan! Se hupsu aina vaan mällisti rumasti kun kaikki yritti ottaa kuvaa!
 

Pari viikonloppua sitten juhlittiin Tehin täysi-ikäistymistä. Olin tietty jättäny viime tippaan lahjan ja vaatteiden oston ja lähtö kaupungillekin meni viime tipoille. Ehdin juuri korukauppaan, joka oli menossa kiinni 20 minuutin sisällä, huh!
Seuraavaksi menin Vilaan ja siellä taisinki sovittaa yli puolet myydyistä vaatteista. Myyjä toi koko ajan uusia vaatteita eri väreissä. Lopulta mukaan lähtikin bleiseri, pusero, toppi, sukkahousut ja käsikorut. (Vanhassa blogissa linkkasinki ne kuvat ostoksista, mutta laitanpa ne vielä uudestaan.

Mulla oli kotiin päästyä ongelma, että mitkä housut laitan sillä puseron helma ei ollut tarpeeksi pitkä peittämään mun takalistoa sopivissa määrin. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin laittamaan farkut.
Hiukset ehdin vain tupeerata, sillä Jenna soitti olleen jo tulossa hakemaan mua serkkunsa kanssa eikä aikaa ollu kuin alle 10 minuuttia.

Suunnattiin Iinattiin Terhin porukoille, jossa syötiin kakkua, porkkanaleivoksia ja erilaisia suolasia piiraita. Sitten lähdettiin Terhin poikaystävän asunnolle. Terhi tärytti boolimaljan pöydälle ja me Jennan kanssa rampattiin keittiö-olohuone väliä hakien ruokaa :D Parin tunnin sisällä meillä tuli vähän pientä kiistelyä etteikö tosiaan kukaan oo lähössä jatkamaan iltaa, sillä mie halusin tanssimaan. Lopulta lähettiin porukalla Keltaiseen aittaan. Pyydettiin siellä Jennan kanssa baarimikolta, että soittavat 24 aikaan Aikuisen naisen ja niinhän se sen soittiki. Terhi raukka oli ihan kipseissä että mitä me ollaan suunniteltu sen pään menoksi ja tunnin se mietti pienessä päässään sitä. <3

Mie sain kuitenkin Terhin kaverin Eevan seuralaisekseni loppuillaksi ja eihän me sen nuoren iän puolesta päästy muualle ku Tivoliin (vaisu Wuhuu-huuto). Oli ihan huippua olla ilta Eevan kanssa! Molemmat ku asuu vielä Tuirassa, niin oli mukava kävellä yhtä matkaa kotiin.