lauantai 28. syyskuuta 2013

Ajatuksia kummiudesta


Sain pyynnön kertoa omia kokemuksiani millaista on ollu kummi. Kerron tässä sen tuomaa vastuuta sekä minlälainen täti oon. :)

Tuplakummi
Minulla on kaksi kummityttöä, joista toisen kanssa olen enemmän tekemisissä. Siitä syystä jaan kuvia vain toisesta kummitytöstäni.
 Pääsin samana vuonna kummiksi, kun pääsin ripiltä, eli ensimmäinen kummityttö täyttää loppuvuodesta jo huikeat 10 vuotta.Viime vuosina emme ole kovin nähneet, mutta muistan häntä silti synttäripäivänä sekä jouluna. Asuessani Rovaniemellä vielä vanhempieni luona, vierailin useampana viikonloppuna serkkujeni luona ja samalla tuli kummivelvollisuuksiakin hoidettua. :)
Asuttueni nyt Oulussa kolme vuotta, on entistä harvemmaksi jääneet käynnit nähdä joitakin ystäviä sekä muutamia sukulaisia, sillä on puhdas mahdottomuus lyhyellä visiitillä nähdä kaikkia rakkaita.:/
Pääsin serkun toisen lapsen kummiksi vuonna 2007. Oli jälleen kunnia-asia tulla pyydetyksi tähän tärkeään tehtävään. Maaliskuussa syntyi pikkutirriäinen, Elle. Molemmat ollaan maaliskuun lapsia ja synttäripäivissä on väliä muutama päivä. :) Ellen syntymästä lähtien olen ollut näkemässä hänen kasvukehitystään aktiivisesti jo näiden kuuden vuoden aikana.

On ollut äärimmäisen palkitsevaa nähdä ja päästä osalliseksi jo aivan parin viikon ikäisen naperon arkipuuhiin. On ihanaa olla sen luottamuksen arvoinen, että pyydetään esimerkiksi kaitsemaan lapsia pariksi viikoksi. Siinä näkee jo millaista olisi olla äiti ja mitä vastuuta se tuo tullessaan.

Katselin ulkoiselta kovalevyltäni kuvia näiltä kuluneilta vuosilta ja olin kyllä onnellinen nähtyäni, miten melkein joka kuukaudelta mulla oli kuvia Ellestä. Tosin nyt kun olen asunut Oulussa, luulisi että näkisimme useammin Ellen asuessa kuitenkin vain reilun 10 kilometrin päässä. Loppupeleissä opiskelut tai työajat ovat menneet usein ristiin, että yhteisten sukulaisten juhlissa näemme aina varmasti. Myös jos mulla on arkena vapaapäivä, laitan heti ensimmäinä viestin serkulle ja kysyn haluaisko pikku-eskarilainen pinnata tarhasta ja viettää mun kanssa leipomispäivän. Siihen kysymykseen tulee siltä suoralta vastaus: "JOOOOOOOO!".

Tatuointi
Ellen ollessa kaksi vuotias, otin nykyisen tatuointi nilkkaan. Kysyin serkultani ja hänen mieheltään pahastuisivatko he, jos tatuoinnissa lukisi Ellen nimi. Serkku oli aiemmin sanonut haluavansa laittaa lastensa nimet iholleen, joten halusin varmistaa ettei se tunnu siltä että haluan matkia asiassa, joka on kuitenkin serkulleni enemmän merkityksellimpi asia. Sain iloisen vastauksen saavani tatuoida, joten aloitimme äidin kanssa suunnittelun.
Googletin nilkkakoru tatuointeja ja vastaan tuli parhaimpana tuloksen tuovana Nicole Richien ristikoruinen tatuointi. Mietin nilkkakorun lukoksi Tiffany-kaulakoruista näkyvää lukkosoljinta sekä koruksi sydänriipusta, jonka sisällä lukisi " Elle". Piirsin korun ja äiti kirjoitti tekstin.
Varasin tatuointipäiväksi syntymäpäiväni edeltävän päivä. Ostin H&Mltä käsikorun, josta tatuoitsija näkisi mallia korun ketjusta.
Ainoat asiat mitkä mua harmittaa tatuoinnissa tai harmitta ensimmäisen vuoden aikana olivat ne, että ketjun osa nilkan takana, akillesjänteen kohdalla, olisi saanut olla sentin pari korkeammalla.  Siitä syystä, että jotkut kengät tekevät hiertämiä ja rakkoja. Huomaa siis että jos tatuoitsija olisi ollut nainen, hän olisi saattanut huomauttaa asiasta. :D Opin kuitenkin heti alussa näkemään ongelman ja varaamaan laukkuun rakkolaastareita. Olen myös kenkiä sovittaessani katsonut sellaisia kenkiä, jotka eivät hankaisi juuri tatuoinnin kohdalta.
Toinen asia on korun renkaiden koko, jotka kiertävät nilkkaa. Myönnän käsikoruni nyörien olevan hieman isommat mitä halusin niiden olevan ihollani. En vain hoksannut varmaan sanoa siitä.
Missään vaiheessa en ole kuitenkaan koskaan katunut tatuointiani. Se on niin osa tätä nilkkaa, etten voisi kuvitellakaan olla ilman sitä. Itse tatuoimisestakin jäi silloin miellyttävä kokemus, ettei se koskenut ollenkaan.
Muistan miten istun plintillä (hoitopöydällä), nostin tatuoittavan jalan koukkuun pitäen käsillä jalasta kiinni silmät tiukasti kiinni ja naama valmiiksi irvistyksellä. Kun tatuointilaite alkoi surrata ja koskea ihoa avasin silmäni ja rentouduin. Olin yllättynyt miten nautinnollisesti pystyinkään olemaan tunnin ajan. Nilkan lumpioiden kohdalla tuntui siltä kuin joku piirtäisi kuulakärkikynällä ihoon, eli kipu ei ollut mulle yhtään paha, nilkka kun on kuulemma yksi kivuliaimmista paikoista.
Vuosien kulkiessa eteenpäin ja Ellen kasvaessa, serkku aina kysyi tietääkö Elle mitä jalassani lukee. :) Monesti olen saanut ehdotuksia, että ottaisin sydän-riipuksen lähelle muita koruja, mutta minä haluan pitää tämän yksinkertaisena ja että nilkka on vain Ellelle omistettu. :) Monen vuoden haavena on ollut ottaa uusia tatuointeja, mutta niistä lisää toiste.

Ajanvietto

No mitä me sitten Ellen kanssa puuhaillaan kun neiti kylästelee mun luona tai minä heillä? Yleensä mennessä Ellen kotiin, olen siellä yötä ja joskus useammankin. Ei ole ollut tähän mennessä sellaista kyläilykertaa, etteikö me oltais leivottu Ellen ja hänen Olivia-siskonsa kanssa. Usein ollaan leivottu siitä syystä, että lapsilla on synttäripäivät tai  serkku on järjestänyt illanistujaiset kuten Partylite-kutsut, joihin on tarvinnut jauhopeukaloisia neitejä. Vaikka itse olen aika tarkka ruoanlaitossa että leipomisessa haluan esillepanon olevan täydellistäkin täydellisempää, osaan olla rento lasten seurassa, eikä mua haittaa minkä mallisia voisilmäpullista tulee. Aina oon ollu sitä mieltä, että leivosten pitää näyttää omatekemiltä. Tärkeintä on antaa lasten leipoa mahdollisimman paljon itse ja tartuttaa leipomisen antamaa iloista mieltä pikku jauhosormille.
Juuri siitä olen itse saanut oman kipinäni ja kiinnostukseni leipomiseen, kun sain pienenä aina leipoa äidin kanssa.
Image and video hosting by TinyPic
Ellen isosisko kulkee monesti mukana ja yhdessä pelataankin pelejä, käydään valokuvailemassa, kiikkumassa puihin, syöttämässä sorsia Ainolan puistossa, elokuvissa, retkillä koko perheen kanssa, luetaan satuja ja leikitään. Leipoessamme Elle pyytää ottaa monesti kuvaa hänestä ja että laittaisin sen blogiini. :D Pitää jakaakin viimeksi leipomamme suklaapiirakan ohje, kera Elle leipurin kuvien ja ohjeiden kera. ;)
Musta on tärkeätä opettaa lapselle jo ihan pienestä asti muutamia perusasioita, joita huomaa aikuisiltakin puuttuvan välillä. Tärkeimpiä musta on opettaa siivoamaan omat jäljet leikkien lopuksi sekä olla kärsivällinen. Nyt siellä saattaa hyökätä pienten lasten äidit mun kimppuun puolustamalla, että heti kun lelut on kerätty, ne on viiden minuutin päästä uudelleen levällään. Sehän on täysin totta, mutta tarkoitinkin sillä että kun ollaan siinä vaiheessa sen verran isoja, että ennen kuin uusi leikki voi alkaa on hyvä korjata entisen pois. Näin opetetaan myös vastuuta siitä että tavarat pysyy tallessa ja osaa arvostaa omia leluja.
On hyvä selittää useampaan "miksi" -kysymykseen rauhassa syyt vaikka ne tuntuisivatkin välillä hermoja vievältä. Karu totuus on vaan se, että jos vastaa töykeästi tai ei perustele vastaustaan, lapsi ottaa tästä mallin ja sitten ihmetellään miksi lapsi toimii välillä huonosti. Toki uhmaikä kuuluu kaikille, enkä haluakaan alkaa filosoimaan yhtään tämän enempää.
Image and video hosting by TinyPic
Musta on aina niin ihana viettää aikaa Ellen kanssa ja kuunnella mitä kaikkea hän on oppinut tarhassa tai oivaltanut. Pysäyttävin ja palan noustattava tunne kurkkuun on joka kerta se, kun neiti sanoo "Tiiäkkö mitä Heidi? Mää rakastan sua." Siinä tulee väkisinkin sellainen liikutuksen tunne ja toki tuntien samoin, tulee vastattua häkeltyneenä "oi, niin mieki sinua!" Musta on joka kerta nukkumaan mennessä ihana katsoa ja kuunnella lasten ja heidän äidin välisiä hyvänyöntoivotuksia, joka kerta he sanovat heidän olevansa rakkaita. On varmaan kärjistettyä sanoa, että me suomalaiset ollaan niin juroja, ettei viitsitä kailottaa toisen ihmisen tärkeyden ja olemassaolon merkitystä tarpeeksi usein. Se tuntuu jokseenkin nololta, kun taas amerikkalaisissa ohjelmissa "olet rakas"- sanoja sanotaa päivittäin monta kertaa.
Joskus mietin välillä haluaisinko omia lapsia sittenkään. Mulle riittää tällä hetkellä vallan mainiosti kummius. Olisi hassua jos en olisi kummi. En tiedä tuntuisiko siltä, että elämästä puuttuisi palanen. Olen siis omasta mielestäni erittäin arvostetussa asemassa saadessani olla kummi ja opettaa omia elämänoppejani, nähdä ja kokea sekä huomata samankaltaisuutta siinä, että itsekin olin joskus samanlainen pikku taapertaja samanlaisine ajatukseni.

Oletko sinä kummi tai pääsemässä kummiksi? Miten sinä koet kummiuden?

perjantai 27. syyskuuta 2013

Kampausmallina

Ystäväni Maria otti JöröJukasta minuun yhteyttää reilu pari viikkoa sitten, olisinko kiinnostunut tulemaan kampausmalliksi Kérastasen styleing koulutuspäivää varten. Hiuksiani ei leikata, värjäys voi olla mahdollinen, mutta pääpaino on kampauksessa. Olin heti kiinnostunut, sillä en koskaan aiemmin ole ollut hius- tai kampausmallina. Loppukysymykseni tosi saivat minut hetkeksi jännittämään. Kysyin nimittäin kuinka minun täytyy valmistautua ja sain vastaukseksi pukea siistit mustat vaatteet sekä korkokengät. "Pitääkö mun kävellä siellä?!" kysyin pelästyneesti ja vastaus oli "mahdollisesti". Suostuin siitäkin huolimatta ja meninkin päivää ennen tapahtumaa H&M -vaatekauppaan. Arvatkaa kuka selviytyi 15 minuutissa löytämään vaatteet+kengät sekä sovittamaan ne? Minä! Tein elämäni enkat. Oli pakko ostaa uudet korkokengät sillä en kehdannut lähteä aivan hirveessä kunnossa olleissa vanhoilla paljon matalemmilla koroilla tuijoteltavaksi. 

Olen pantannut tätä postausta siitä syystä näin pitkään, sillä olen odottanut toisen mallin poikaystävältä kuvia tapahtumasta, mutta niitä ei ole vain kuulunut, joten omalla kamerallani otetut kuvat Marian taltioitamana saavat tässä postauksessa riittää. Mikäli saan kuvat jossain vaiheessa, tulen jakamaan niitä myöhemmin lisää. :)
Pusero, housut, korkokengät-H&M
Tiistaipäivä koitti ja saavuin JöröJukka -kampaamoon yhdeksi. Pian alkoi saapua paikalle kolme muuta mallia. Kaikille meille tehtiin kampaamossa pohjatyöt. Muiden tyttöjen hiukset pestiin ja kuivattiin sekä tehtiin alustavat pohjikset. Maria värjäsi kouluttaja Jussin toiveesta tyveni ja latvat saivat kirkastavaa antavaa hoitoa. Pesun ja kuivauksen jälkeen Jussi alkoi tuperata hiuksiani suoristuraudalla, joka on hänen oma kehittämä metodi.
Kun olimme valmiit, lähdimme Jussin kyydillä Radisson Blu hotellille. Kannoimme kampaajille tarkoitetut näytetuotteet sisälle ja järjestelimme tavarat pusseihin asiakkaiden, eli kampaajien, penkeille. Saatuamme tavarat pusseihin, menimme hotellin ruokasaliin syömään meille tarjotut Caesar salaatit. Salaatit olivat todella maukkaat, ehkä parasta salaattia jota olen maistanut.

Koulutus alkoi kokoustiloissa illalla klo 18 ja eri kampaamojen työntekijöitä saapui paikalle. Tarjolla oli kuohujuomaa, kahvia ja pientä suupalaa. Kippistimme myös mallien kanssa ennen illan alkua purkamaan pois mahdollista pientä jännitystä.
Kérastase styleing koulutuksessa Jussi kertoi uusista Kérastasen tuotteista, joita aikoo illan aikana käyttää meidän hiuksissamma luodessa kampaukset. Uudeksi keulakuvaksi Kérastasen Couture styleing- sarjaan oli valittu muoti-ikoni Kate Moss.
Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
Lyhyiden hiusten mallissa haettiin nostetta sekä kuohkeutta
Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
 Puolipitkissä tehtiin sormikiharat
Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic 
Toisessa puolipitkässä tehtiin klassiset kiharat kiharruspuikolla
Image and video hosting by TinyPic


Image and video hosting by TinyPic 
Minun hiuksiini nostatettiin astetta rokimpi kampaus. Juju kampausta rakentaessa piili tupeerauksessa, joka tehtiin siis suoristusraudalla.
Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic Oli huiketa ja jännittävää päästä mukaan tällaiseen tapahtumaan. Kuka nainen ei nauttisikaan siitä kun hiukset saavat ammattilaisen otteissa rentoutua.
Saimme myös erittäin ihanan goodiebagin, jossa oli muun muassa tilaisuudessakin esiteltyjä tuotteita.
Image and video hosting by TinyPic
Kiitös JöröJukan henkilökunnalle ja Jussille sekä ihan loistaville mallitytöille, joiden kanssa oli ihan huippua tuona iltana! 

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Muisteluja

Kivaa keskiviikkoiltaa!

Arvatkaa mitä merkkipäivää mie tänään vietän? No sitä, että valmistuin ensimmäiseen ammattiini, eli koulutetuksi hierojaksi, neljä vuotta sitten. Huikeeta kuinka aika menee näin nopeasti! Sen päivän muistan vieläkin niin selkeästi. Mulla oli siihen aikaan jo blogi ja kirjoitinkin siitä päivästä vanhaan blogiini, josta voitkin käydä lukemassa täällä.

Halusin kuitenkin tiivistetysti muistella sitä päivää. Neljä vuotta sitten se kaikki puurtaminen ja stressi päättyi täydelliseen päivään. Voin sanoa, että rehellisesti olin kaksi kertaa suuren kysymysmerkin kohdalla lopetanko koulun kesken. Koulun alussa jännitin, kuinka oppisin lihakset suomen kielen lisäksi latinaksi. Koskaan ennen en ollut kuullutkaan mistään korppilisäke-olkaluulihaksesta tai kalvosinkirtäjästä, joten haasteita oli paljon vastassa. Täytenä yllätyksenä tuli se että lihaksella on lähtö- että kiinnityskohta ja ne asiat olivat haastavia. Lihasten tehtävät oliva totta kai selvä juttu, mutta kismaa tuli lihasten opettelu.

Näytöt ja asiakaspalvelupäivät menivät hyvin, mutta lihasten opettelu edellä mainittujen asioiden lisäksi sai kaksihaaraisia aikaseksi.  Kävin äidin kanssa pariinkin otteeseen keskustelua koulusta. Perustelin silloin, etten voi olla ammatissa täysin oma itseni esimerksi sen vuoksi, ettei kynnet saa lakatut, pitkät, meikki pitää olla mieto, hiukset kiinni ja aina "rönttävaatteissa". Mie tykkään olla huoliteltu ja koristella kynnet näteiksi. Todella suuret syyt, voi taivas. Mutta onneksi voin vapaa-ajalle sitten huolitella itteni ja nauttia edes viikonlopun ajan "oikeasta Heidistä".
Toinen ja ehkä se vakavampi  syy miettiä koulun keskeyttämistä oli epäröinti todellakin kaikkien tai oikeastaan tärkeimpien lihasten opettelemisen suhteen. Muistan kuinka sain hylätyn alaraajan tentissä, koska opettelin enimmäkseen omasta mielestäni tärkeimmät lihakset, joista piti kertoa vähintään yksi lihaksen tehtävistä, sekä lähtö-että kiinnityskohta. Kuitenkin opettaja kysyi niistä vain pari. Näytin tentin jälkeen opettajalle kuinka olin piirtänyt pari paperia täyteen alaraajalihaksia ja että oon opetellu ne kaikki ulkoa. Opettaja painotti tarkastelemaan enemmän niitä lihaksi, jotka ovat pinnallisia sekä mitkä ovat päivittäisessä käytössä olevia. Koskaanhan ei voi opetalla vääriä lihaksia, mutta on tärkeää erottaa olennainen epäolennaisesta.
Uusintatentistä onnistuin saamaan h4, arvosteluasteikolta 1-5. Olin tästä niin ylpeä ja se sai mun silmät aukeamaan, että hitto miehän opin nämä ja nämähän on oikeasti todella helppo oppia. Olin vain tehnyt opettelusta heti alkuun niin kamalan vaikean lähestymistavan.
En ole koskaan ollut erityisen lahjakas lukuaineissa. En oo aina osannu erottaa mitkä asiat ovat tärkeimpiä toisista asioista. Yhtenä hyvänä esimerkkinä muistan edelleenkin, kuinka yläasteella piti kirjoittaa historian esseessä Hitleristä. Sen minkä muistan hyvin on, se että hän piti puukäsitöistä. Kyllä tällä plussaa saatiin.
Hierojakoulussa käytiin läpi sitä, miten kukanenki ihminen oppii eri tavalla. Mulla selvästikään pänttääminen ei ole se paras, vaan käytännön opetus opettaa parhaiten ja se kun saan piirtää asiat ja kirjoittaa ylös. Jos yläasteelta lukioon olisi keskitytty näihin asioihin ja soviteltu nämä opetukseen, uskon että todistukseni olisi olleet paremmat.
(Kuva: Kalle ja minä valmistujaispäivänä. Tästä luurangosta opeteltiin lihasten lähtö- ja kiinnityskohtia. Punanainen väri oli lähtö- ja sininen kiinnityskohta)

Mutta takaisin siihen päivään kun valmistuin.
Olin niin onnellinen sinä päivänä. Aurinko paistoi ja ilma oli lämmin. Koulu tarjosi kakkukahvit, ja vanhempieni lisäksi isosisko olivat katsomassa koulussa valmistujaisiani. :) Juhlittiin suvun ja ystävien kanssa minua seuraavana päivänä. Koin ihania yllätyksiä illan aikana.
Mulla on sellanen periaate, että minkä aloittaa, se kans päätetään loppuun. Mua ois lopun ikään harmittanu se kuinka olisin keskeyttänyt koulun. Oon ylpeä että päihitin epäluuloisuuteni ja tempasin koulusta mainion todistuksen ja kuinka hieroja musta tuli. Hierominen on kuitenkin, joka on kiinnostanut mua yläasteelta asti. Lukion hyppäreillä en saanut vetää lepiä, sillä joku istui aina lattialle mun eteen ja pyysi hieromaan. Myös meidän opintomatkalla Helsinkiin hieroin bussissa luokkakavereita.
Se miksi lähdin aikanaan hierojaksi opiskelemaa oli se, että mulla oli jo taito että voimaa, joten halusin oppia eri otteita. Äiti itseasiassa huomasi tuolloin ilmoituksen Lapin kansassa ja niin ilmottauduin kouluun, joka kesti 13 kuukautta. Välissä oli kesäloma, mutta se ei mennyt täysin lomaillessa sillä syksyllä koulun jatkuessa vielä kuukauden piti suunnitella oma yritys. Osa suunnitteli leikkimielisen (omani nimi olisi ollut Hoitava kämmen), mutta osa ihan oikean yrityksen, sillä muutama aikoi perustaa valmistumisen jälkeen oman toiminimen ja avata oman liikkeen.
(Kuva2: Halusin koristella äidin tekemät täytekakut kakkukuvilla. Löysin Googlen kautta hullunkurisia hierontakuvia)

Tähän asti olen ollut erittäin tyytyväinen omaan ammattiini, vaikken olekaan tehnyt siitä itselleni ammattia. Voisin mennä kylpylään töihin, jossa ei tarvitse maksaa vuokraa vaan voi tienata suoraan palkan. Mulla oli tarkoitus jatkaa valmistumisen jälkeen kylpylähoitopuolelle. Olisi ihana ollut tehdä turve- ja kylpylähoitoja, mutta peruutin suunnitelmat erään noin 50 vuotiaan luokkaystäväni vuoksi. Olin jo 13 kk joutunut kestämään sitä kuinka hän siirsi stressinsä minuun, joten en halunnut seuraavaa kahta vuotta viettää hänen seurassaan. Minulla on hoitopöytä, jossa silloin tällöin hieron ystävieni tai serkkujani. Joskus Jennan kanssa hierottiin toisia aina jonkin aikaa sekä pienempiä serkkujani joskus vähän neuvon, minkälaisia otteita voi tietylle osa-alueelle käyttää, joten missään tapauksessa opit eivät ole ajautuneet unholaan.
Siitä vuoden päästä muutinkin Ouluun opiskelemaan kokiksi ja voin sanoa että tää(kin) on niin mun juttu. Vaikka tälläkin alalla tukka pitää olla kiinni, meikki hillitty ja kynnet täytyy olla lyhyet ja ilman lakkaa, niin ei se haittaa. Tämä ala on monipuolisempi ja antaa enemmän. Meen joka päivä valehtelematta mielissäni töihin ja hymyissä suin. Rakastan mun työkavereita. Musta tärkeintä töissä ei ole palkkaus, vaan se että pomo ja työkaverit on sulle reiluja ja mukavia- tää saa viihtymään työssä. 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

vko 38 liikuntapäiväkirja

Huomasin tässä juuri että on sunnuntai ja sehän tarkoittaa perinteeksi tullutta tapaa listata ylös viikon liikuntasuoritukset. Ei tässä voi sanoa muuta ku että aika vähänsanomaton. :/
Ensi viikolla on tavoitteena käydä salilla kolme kertaa ja uimaankin olis mukava mennä taasen salin jälkeen. Vesijuoksu on tuntunut mukavan palauttavalta salitreenien jälkeen. Tällä viikolla treenasin ensimmäistä kertaa personal trainerin tekemällä treeniohjelmalla ja voin sanoa, että mulla oli pakarat ja takareidet niin jumissa maanantaina ja tiistaina! Tiistaina tehdyt askelkyykyt painojen kanssa oli yhtä kuolemaa, tuntui aivan että jalat lähtee toisen sarjan lopussa alta. Mutta se tunne ja palkitse olo saatua haasteet päihitettyä on niin mahtavaa, ettei haittaa vaikka välillä pitää hammasta purra. Onneksi töissä ei ole sentään portaita, vaikka muuten siellä onkin saanut juosta. :D

Ma: Pyöräily 9.6km Sali 45min
Ti: Pyöräily 5,5km Sali 45min
Ke: Pyöräily 5,8km 
To: Kävely 2,3km Pyöräily 3,4km
Pe: Pyöräily 3,1km 
La: Pyöräily 1,4km
Su: -

Image and video hosting by TinyPic Image and video hosting by TinyPic

lauantai 21. syyskuuta 2013

Pari sanaa kiitollisuudesta

   Snow Patrol- The lightnig strike   
Mitäs tänne kuuluu?

Viikko alkaa mun osalta olla lauantain työpäivän jälkeen pulkassa. Töitä viikossa on ollu mukavasti kuusi päivää, eikä mulla ole siitä mitään huonoa sanottavaa sillä päivät eivät ole hirveen pitkiä, mutta sitäkin työntäyteisiä. Itseasiassa tän viikon piti olla aika löysä, mutta sainkin pari extravuoroa torstail- ja pernjantai illalle.
Image and video hosting by TinyPic 
Veera tuli kylästeleen mun luokse Rovaniemeltä tiistaina ja lähti torstaina. Harmitti toisaalta että otin työvuoron lähtöpäivälle, sillä keskiviikkona mulla meni myöhään töissä joten torstai oli ainoa päivä, jolloin oltais ehitty tehdä kaikkea. Onneksi Veera ei ollut pahoillaan, sillä mun työvuoro ei alkanut niin aikaisin kuitenkaan.

Keskiviikkorääkin jälkeen oli ihaninta palata kotiin, sillä Veera ja Emma olivat sytytelleet tuikkuja ympäri asuntoani parveketta myöten sekä hankkineet viinit, juustot, hedelmät, ruissipsejä pippurituorejuustotäytteillä sekä tummaa suklaata. Palahan siinä oli nousta kurkkuun, kun itse sai sen ainutlaatuisen kerran jotain näin ihanaa ja täysin yllätettynä. Tytöt haluski juuri siksi panostaa tarjoiluun, kun itse aina jaksan häärätä tarjoilun eteen. :') Veera oli vähän huolissaan kuinka paljon mulla on noita kuuden päivän työpäiviä, mutta vannotin pitäväni työtahdista.
Image and video hosting by TinyPic 
Töissä on niin mukava ilmapiiri ja mulla ainakin vaikuttaa kaikkein eniten lähteä töihin työtovereiden vuoksi. Kolme vuotta sitten työharjotteluni ensimmäisestä päivästä lähtien pääsin porukan juttuihin heti mukaan ja mut otettiin tasavertaisena työntekijä joukkoon työskentelemään. Vuosi sitten, kun valmistuin kokiksi sain puhelinsoiton ja minut haluttiin heille töihin. Olen niin intoa täynnä tästä syksystä, vaikkakin kahvilan uudet muutokset ovatkin vieneet minua ylitöihin. En ota siitä kuitenkaan stressiä tai koe/tunne mitään uupumusta. Liian tunnollisena olen parina kertana kuulla, ettei mun tartte jynssätä kaikkia paikkoja täysin priimakuntoon, vaan aamulla tulevat voivat aivan hyvin esim. viedä astiakärryssä olleet puhtaat astiat paikoilleen.
Mie kun ajattelen sen aina niin että kuinka tympeä musta ois tulla aamusta töihin, kun vastassa odottaa omien työtehtävien lisäksi altaassa likoamassa olevat pakit (isot vuoat), joita pitää alkaa laittaa ensimmäisenä koneeseen jne.

Palatakseni vielä työssäoppimisaikaani, eniten musta tuntui hyvältä lähtiessäni aina päivän päätteeksi kotiin kuulla kiitokset tästä päivästä. Se sai mut tyytyväiseksi ja että osaan tehdä oikeita asioita tässä paikassa. Lähes tulkoon joka päivä työkaveri sanoi mulle että "alahan kalppia jo, sun työaika loppui.". Huomaamattani jäin aina hieman ylitöihin. Halusin antaa kaiken ja lähteminen viimeisenä päivänä tuntui oudolta.
Tänään erityisesti oli mukava kuulla työkaverin sanovan, kuinka häntä oli ottanut koko päivän päästä ja toivoi mun jo saaapuvan töihin, sillä oon aina hyvällä tuulella. Hymy ja positiivinen asenne kuulemma tarttuu ja auttaa jaksamaan loppupäivän. :)
Image and video hosting by TinyPic 
Tänä syksynä olen aikonut ottaa tavotteeksi sanomalla aidosti kehuja ystäville ja tutuille, sillä kohteliaisuuksia sanotaan tässä maassa aivan liian vähän eikä niitä voi sanoa koskaan liikaa. Parhaimmilta ne tuntuvat, kun sen sanoo täysin yllättäen eikä aina vain silloin, kun toisen mieli on apea. Niinpä olen jo kirjoittanut serkun maantiedon vihkoon  sivun mittaisen kiitosviestin kuinka tärkeä ja ihailtava tyyppi hän on, laittanut muutamille tekstiviestejä sekä aivan kasvotusten kiittänyt ystävyydestä, tuesta, avusta sekä ennen kaikkea siitä kuinka tärkeiksi ovat tulleet mulle. Pari kertaa mun haluttanut sanoa täysin tuntemattomille, kuinka kivat vaatteet esimerkiksi hänellä on. Kadulla siihen en oo oikein uskaltanut vielä ryhtyä, mutta töissä kassalla ollessani saatan kehaista jonkun kivaa lompakkoa, joka on tehty karkkipapereista.

Elämä on liian lyhyt pantatakseen asiat sisälleen. Hyvät sanat ja teot, pienetkin sellaiset ovat tärkeitä. Muistakaa jakaa iloa.
Loppusanojen jälkeen huomasin, että taidan olla näköjään aivan väärällä alalla. Alan hakea heti ensi maananaina saarnaajaksi.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Barbapupu-kakku

Tässä olisi Kinuskissan- ohjein valmistelry Barbatäytekakku. Kummitytön 6-vuotis synttärikemuihin leivoin täysin Kinuskikissan ohjeen täytteillä Barbapupun, soveltaen kuitenkin koristelut itseni näköisiksi. Tuolloin en omistanut vielä kukkamuotteja, joten leikkasin ne kaulitusta massasta veitsellä kukan malliseksi ja muotoilin ne käsin sekä aputikuilla. Alkuperäisessä ohjeessa barbapupun luomet maalattiin, mutta itse kaulin luomipuolikkaan ja kiinnitin ne silmille. :) 
Pidän paljon sokerimassan käytöstä ja mieluiten käytän sitä pieniinkin koristuihin marsipaanin sijaan, sillä marsipaani maistuu a) kamalalta b) on rasvaisempaa ja c) kovettuu/kuivuu hitaammin kuin sokerimassa. Sokerimassaa saa vaniljan - ja ainakin vaahtokarkin makuisena sekä maustamattomana. :)

(Omat leivontatarvikkeet, kuten sokerimassat tilaan Ullan unelma -sivustolta.)Image and video hosting by TinyPic
Kakkupohjat x2

4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
2 rkl leivontakaakaojauhetta

-Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun vatkaimella/nuolijalla valuttamasi kuvio jää hetkeksi vaahdon pintaan. (Huolellinen vaahdotus on tärkeää myös maun kannalta. Liian vähän aikaa vatkattuna muna voi maistua häiritsevästi valmiissa pohjassa.)
-Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne vaahtoon pienissä erissä varovasti sekoittaen. (Itse vatkaan jauhot joukkoon yhä sähkövatkainta käyttäen pienimmällä teholla.)
-Kaada uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla 6-8 min. 
-Kumoa sokeroidun leivinpaperin päälle. Irrota leivinpaperi heti – muuten se tarttuu pohjaan kiinni ja anna jäähtyä.
Kostutus:
4 dl mansikka/vadelma/sekamehua
Täyte:
6 dl vispikermaa
2 rkl sokeria
400 g mangotuorejuustoa
250 g mansikoita
¼ dl vaniljakreemijauhetta ( esim. Dr. Oetker vaniljanmakuinen kakkumousse)

Kuorrutus:

500 g  vaaleanpunaista sokerimassaa
( voit värjätä valkoisen vaahtokarkkimassan elintarvikevärillä tai ostaa valmiiksi värjätyn massan.)

Koristeet:

valkoista sokerimassaa
mustaa sokerimassaa
keltaista sokerimassaa
vaalenapunaista sokerimassaa
koristehelmiä
sokerikuorrutetta (tuubissa) (+ kuumaa vettä)
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon sokeri ja mangotuorejuusto. Soseuta mansikat. Lisää sose täyteeseen. Sekoita lopuksi joukkoon vaniljakreemijauhe.
Leikkaa levykakkupohjasta Barbapupun muotoinen pala joko vapaalla kädellä tai paperista leikatun mallin avulla. Barbapupun pituus on noin 35 cm. Leikkaa toinen samankokoinen levy. Aseta levy tarjoilulautaselle ja kostuta mehulla. Ei haittaa mitään, vaikka mallin kuviota ei mahdu leikkaamaan kokonaan. Voit liittää loppuosan pohjan jatkeeksi ihan hyvin.
Image and video hosting by TinyPic
Levitä päälle täytettä. Nosta päälle toinen levy ja kostuta. Lado samaan tapaan päällekkäin vuorotellen pohja- ja täytekerroksia pohjien pinta-alaa vähitellen pienentäen. Täytekerroksia tulee yhteensä kolme tai neljä.
Image and video hosting by TinyPic
Tasoita kakun pinta lopuksi lastalla ja sivele päälle kerros täytettä. (VINKKI!  Kelmuta kakku kevyesti asetettuasi päällimäisen pohjalevyn ja laita kakku jääkaappiin yöksi kosteutumaan ja jatka kakku loppuun juhlapäivänä tai ohita tämä vaihe ja siirry eteenpäin. )
Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic
Kauli vaahtokarkkimassa  soikionmuotoiseksi levyksi ja nosta kakun päälle. Liian ohueksi kaulittu massa repeilee sitä nostaessa kakun päällä! Tasoita reunat. Leikkaa ylimääräinen massa alareunoista. Muotoile siitä Barbapupun kädet.
Kauli pala valkoista sokerimassaa tomusokeroidulla alustalla ohueksi levyksi. Ota pyöreällä piparkakkumuotilla/leikkaa terävää veistä apuna käyttäen kaksi ympyrääKeitä vesi kuumaksi, kaada se mukiin ja laita sokerikuorrute tuubi mukiin lämpeämään. Ota hetken päästä tuubi mukista, kuivaa se ja avaa korkki varovasti. Purista pieni tippa levittäen se kauttaaltaan ja aseta  ympyrät Barbapupun  päälle silmiksi. Kauli vaaleanpunaista sokerimassaa, leikkaa samankoinen ympyrä kuin äsken ja puolita ympyrä.  Purista pieni tippaa puolikkaille massoille ja aseta ne molemmille silmille silmäluomiksi.
Image and video hosting by TinyPic
Muotoile silmien mustat osat, nenä ja suu mustasta sokerimassasta ja kiinnitä ne samalla tavalla paikoilleen sokerituubia apuna käyttäen. VINKKI! Mikäli sokerikurrute tuntuu liian paksulta, sulje korkki ja laita se taas hetkeksi kuumaan mukiin notkistumaan.
Image and video hosting by TinyPic
Valmista kukat mielellään pari päivää aikaisemmin, jotta ne ehtivät kovettua.
Kauli sokerimassa tomusokeroidulla alustalla ohueksi levyksi. Ota levystä kukkakuvioita. Ohenna terälehtien reunoja muotoilusienen päällä. Aseta kukat kuivumaan koveralle alustalle. Alusta voi olla esimerkiksi munakuppi tai foliosta muotoiltu tuki. Anna kukkien kuivua. Kiinnitä kukkiin helmiä sokerikuorrutteella.
Kiinnitä kukat kakkuun sokerikuorrutteella. Voit tukea kukkia esim. kynällä.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Blogimiittailua

Perjantai 13.päivä. Se niin sanottu epäonnenpäivä. Aurinko paistaa lämpimästi, ihmiset hymyilevät kaduilla, takki tuntuu ihan liian kuumalta päällä, uuden tuttavuuden tapaaminen- musta tää on kaukana epäonnisesta päivästä. :D

Olen perusluonteeltani uusien ihmisten kohdalla aika ujo ja hiljainen, enemmän tutkiskelen ja kuuntelen. Ikinä en lähtisi sokkotreffeille, mutta jotenkin tuntui erittäin luontevalta sopia oman blogin lukijan kanssa kuvaustärskyt. Tein vastikään postauksen blogeista joihin kiinnostuin ja siellä joukossa oli Anna. Itseasiassa jo kesän lopulla Anna ehdotti kiinnostaisiko lähteä kuvailemaan joku kerta.
Idea tuntui tästä "tuttuun ja turvalliseen" tottuneeseen tosi kivalta ja päivä saatiin lyötyä lukkoon viime viikon perjantaille. :)

Tavattiin Torikadulla sijaitsevan Yuki- sushiravintolan edustalla, (minä viisi minuuttia myöhässä, jota kovasti pahoittelin sillä en myöhästele koskaan-kiva ensivaikutelma!) jossa Anna käytännössä ohjasi mua miten siellä toimitaan, sillä mie olin siellä ensimmäistä kertaa. Tilattiin päivän lounas, joka sisälsi misokeiton(nam!), vihreän teen ja lautasellisen erilaisia susheja. Me rupateltiin siinä ruokailun ohella kaksi tuntia- taidettiin tulla aika hyvin juttuun? Tuumittiin sen jälkeen pitäisikö lähteä valumaan kohti Ainolanpuistoa, sillä Annalla oli vielä myöhemmin meno ystävänsä tupareihin.

Mulla oli todella kiva päivä ja Anna oli todella mukavaa seuraa. Jännä, miten täysin tuntemattoman kanssa voi synkata välittömästi ja miten voi olla täysin omaitsensä. :)

Valmistautukaa kuvasatoon!Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic Image and video hosting by TinyPic
Pusero-H&M/ Farkut- GinaTricot/ Kengät-H&M
Image and video hosting by TinyPic Image and video hosting by TinyPic Image and video hosting by TinyPic Image and video hosting by TinyPic Image and video hosting by TinyPic
Image and video hosting by TinyPic