lauantai 29. maaliskuuta 2014

Lazy Saturday

Heippa kaikille!
Täällä on kuume viimeinkin alkanut pysymään poissa, räkätauti tosin iski päälle kaksi päivää sitten ja edelleen on pää kipeä ajoittain. Onneksi viikonloppua tuli helpottamaan serkkuni Annika, joka esittäytyikin perjantain videolla.

Koska oon ollut vielä hieman toipilaana, sanoin ettei musta oikein olisi seuraksi kaupunkiin ihmisjoukon sekaan pyörimään. 
Tänään saatiin aikaiseksi rauhallisen päivän päätteeksi lähdettyä kuitenkin ulos kameran kanssa ja saatiin otettua harmaisesta maisemasta huolimatta ihan kivoja kuvia. Seuraavaksi siis meikäläisen naamaa ja loppuun vielä meidän mahtis yhteiskuva. :)

Kuvailujen jälkeen käytiin ostamassa kaupasta tortilla-aineksia. Ruokailun jälkeen katsottiin ihanan 27 mekkoa- hääkuumetta (27 dresses). 
Nyt aletaan vielä iltajäätelölle. 
Kivaa iltaa! :)

Päiväni mun

Muutama on toivonut videota, joten olkaapa hyvä ja mukavaa viikonloppua!!


Ääni on aika hiljainen, vaikka volyymit olisi täysillä, joten jos kotoa löytyy kaijuttimet, kannattaa kytkeä se ennen kuin alkaa katsella ja kuunnella tätä. :) Oikeasta alanurkasta on suotavaa valita mutterin (asetukset) kohdasta laaduksi 1080p (HD) . 

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

♩♪♫♬Synttärityttö♩♪♫♬

♬ Jason Derulo-Trumpets ♬


Tää taskuraketti täyttää tänään 26.päivä 26-vuotta! Itse juhlapäivälle ei ole mitään suunnitelmia. Tarkoitus oli pienesti kavereitten kanssa lähteä viime viikonloppuna tanssimaan, mutta sairastuessani suunnitelmat peruuntuivat. Tänään olen töissä klo 19 asti, jonka jälkeen Johanna tulee saunomaan mun luokse. Ajattelin korkata ainoastaan saunajuoman ja maistella Elinalta ja Annelta saaman raaka-suklaan valmistuspaketista tekemiäni suklaakonvehteja. :) Tulevana viikonloppuna lähden ensi kertaa anoppilaan, jossa juhlitaan poikaystävän pikkuveljen synttäreitä. 
Tänä vuonna ei podeta ikäkriisiä, vaan nautitaan iän tuomista naururypyistä, rakkaudenkahvoista sekä elämästä yleensä. 
Synttäreiden kunniaksi muistelin vähän vanhoja.
 
Viisi vuotta sitten:
Aloitin tammikuussa bloggaamisen pitkän harkinnan jälkeen
Täytin 21 vuotta Mummuni on harrastanut posliinimaalausta yli pari kymmentä vuotta ja pienenä sain aina maalata laatalle jotain. Yläasteella oli mahdollista valita valinnaisaineeksi posliinimaalaus, jonka jälkeen kiinnostus maalaamiselle vain kasvoi (myös öljyväreillä ja vesiväreillä ja lisätään tähän nyt vielä piirtäminen), joka tapauksessa keksin alkaa maalta pieni ukkeleita teksteineen teelipun aluselle. Vielä pari vuotta sitten kotikotona käydessäni, saatoin maalata pari alustaa, mutta enää ei ole aikaa riittänyt tällä harrastukselle. Alustoja olen antanut synttäri-joulu-tuparilahjaksi.
Korkeavyötäröiset hameet oli mun juttu
Valmistuin koulutetuksi hierojaksi syksyllä 2009

Kaksi vuotta sitten:
Valmistuin kokiksi ja pääsin yhteen työharjoittelupaikkaani töihin, nykyään olen vakituinen työntekijä. :)
Tutustuin ihaniin tyttöihin; Annen, Elinaan ja Johannaan, joiden kanssa ollaan ystävystytty ja ollaan aikalailla jokainen päivä yhteyksissä

Vuosi sitten:
Muutin kämppiselämästä asumaan taas omilleni
Aloin löytää oman juttuni sisustamisen suhteen-viimein
Aloitin elämäntäparempan, suunnitelmana olla puoli vuotta herkku- että roskaruoka lakossa, johon pystyin kuitenkin olemaan vain 3 kuukautta. :D Harmittaa pirusti, että homma jäi kesken ja miten vaikeata sen aloittaminen on uudelleen. Tuloksia syntyi ja eniten pännii se, että vanhat tavat tulivat takaisin...
Tunsin suurta ikäkriisiä ja olo oli naurettavan masentunut, jota onneksi piristivät ihanat Jenna ja Terhi
Itsetunto koki ikäänkuin ylennyksen. Ihanien ystävien kanssa aloin elää ja löytämään itsestäni positiivisia puolia. Aloin olemaan itselleni armollisempi ja sanomaan oleman ihan hyvä tyyppi peiliin katsoessani. Ystävien saama tuki, turva, neuvot, apu, välinpito, läsnäolo sekä kannustus on kyllä näillä tytöillä hanskassa, ja monesti kiitänki tyttöjä.
Tyttöjen kanssa tehtiin vappuna ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka Málagaan, loppusyksystä eräakkailtiin Johannan kotimaisemissa Kuusamossa.
Elokuussa sain hankittua ensimmäisen salikorttini ja yllätyin kuinka motivoituneeksi tulin, toista on ollut tänä vuonna. :/
Image and video hosting by TinyPic
Tänään:
✩ Tunnen olevani ikuinen laihduttaja, joka vannoo aloittavansa jokainen aamu uuden elämäntavan..
Olen kuitenkin siitä huolimatta onnellinen. Onnellisuuteni vaikuttavat ystävät, perheeni, poikaystävä sekä työ. Meni asiat sitten syteen tai saveen, asioilla on aina tapana järjestyä ja tiedän saavani aina apua hädän hetkellä.
Ennen töihin menoa käyn kaupungilla hoitelemassa asioita ja ehkä katsellemassa jotain pientä kivaa itselleni, vaikkakin synttärilahjan itselleni ostin jo muutama viikko sitten, heh..
Tismalleen kellon lyödessä 17.07 täytän 26 vuotta

Roosa heitti 3x11 -haasteella, johon olen kerran aiemmin jo vastannut. Toteutan haasteen vastailemalla Roosan keksimiin kysymyksiin.

1. Paras lapsuusmuisto? 
Mulle parasta aikaa lapsuudessa oli lastenohjelmat, erityisesti Disney piirretyt, joista Pieni merenneito kuuluu edelleenkin lemppareihin. Kotikotona ollessani raahaan silloin tällöin vanhan vhs-laitteen tietokonehuoneesta olohuoneeseen, johan laitan kummitädiltä aikoinaan saadun kasetin, johon hän äänitti Pieni merenneidon sekä Kaunottaren & hirviön. Omistan merenneidosta dvd:n myös, mutta kyseinen pätkä ei ole alkuperäinen ja mua tympii hulluna muutamien hahmojen väärät vuorosanat sekä hahmojen uudet äänet.  Vaikka kasetti vähän vilkkuukin, on se mulle arvokas muisto lapsuudesta.
Tää muisto on kuitenkin aika materialistinen, joten ehkä mieleenpainuvin on se, että kun isosisko otti mut aina joka paikkaan mukaan. Pääsin pienenä mukaan pelaamaan pesäpalloa, ja voi että se oli riemun päivä kun kaveriporukka lähti pelamaan pururadalle pesistä huomioiden myös mut.
Lempijuttuja nappulana oli lähteä tarhapäivän sijaan iskän mukaan viemään puukuormaa, tai kun iskä tuli kuorma-autolla päiväkodin pihaan hakemaan mua. Hups, nyt tulikin useampi muisto mieleen.
video

2. Ihanin saavutus elämässä? 
Ihanin onkin haastava kuvaava sana.. Luultavasti se kun pääsin heti rippivuotenani kummiksi, jonka jälkeen kolme vuotta myöhemmin sain jälleen arvovaltaisen kummiuspyynnön.

3. Unelmien matkakohde?
Mulla ei ole sinänsä mitään erityistä kohdetta, jonne olisi aivan pakko päästä.  
4. Tärkein tavarasi?
Kamera 
5. Lempikappale?
Maailman vaikein kysymys!  Mietintämyssy päässä vastaan pitkäaikaisen rakkauden, eli Keanen- Bedshaped. Kuuntelen tätä aika usein, sekä muutenkin Keanen ensimmäistä levyä.
6. Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?
Luultavasti asustelen rivitalossa, josta on hyvät maisemat ja on lähellä luontoa. Toivon olevani parisuhteessa ja ehkä minulla on lapsi. Paikkakunta on vielä ihan mysteeri, voi olla etten ole Oulussa enkä Rovaniemellä.
7. Mitä sanoisit 10-vuotiaalle itsellesi?
Voi Heidi-pieni. Sun ei tarvitse olla täysin varma asioista eikä sun tehtävä ole kantaa aikuisten huolia harteillasi. Viittaa tunnilla, vaikka olisit vastauksen olevan oikea edes 95%:sesti. Ei ole häpeä vastata vääriin, kunhan yrität. Säilytä aina positiivinen - ja "muut ensin, sitten minä"-asenne. Opettele kuitenkin siihen, ettei sun tarvitse suostua kaikkeen, eli opettele sanomaan ei ja kärttyä silloin tällöin. Ei se ole syntiä joskus osoittaa mieltä. Ei ole kuitenkaan väärin, jos omaat rauhallisen luonteen ja pitkän pinnan.
8. Pelkäätkö jotain, mitä?
Läheisten menettämistä. Pelko ennenkaikkea äidin menettämisestä varmaan veis mun vähäisen järkeni. Pelkään myös pimeinä iltoina yksin kulkemista, isoja koiria-olkoot kuinka kilttejä tahansa en suostu olemaan samassa tilassa esim. rottwailerin kanssa.
En tiedä aionko koskaan hankkia lapsia. Naurettavalla tavalla pelkään, että jos tulisi maailmanloppu tai 3.maailmansota, lapseni joutuisivat sen kokemaan.. Teen hyvin usein miellekuvia matkatessani töihin/Rovaniemelle tai minne tahansa sitä, että joka ajaa päälleni/juna ajautuu raiteilta/minut uhataan tappaa/takanani kävelevä aikoo heittää minut sillan yli jokeen.
Pelkään, että uskalla elää tarpeeksi rohkeasti. Kadehdin spontaanisti toimivia ihmisiä. Itse mietin asioita välillä liiankin tarkasti, ennen kuin uskallan toimia- ja usein en uskalla heittäytyä. Kadun tästä syystä joitain tekemättäksi jääneitä haaveitani.
9. Jos saisit miljoona euroa,  mitä tekisit?
Etsisin itselleni asunnon, jonka ostaisin. Maksaisin perheejäsetenteni lainanlyhennykset, tekisin siskojeni kanssa ikimuistoisen matkan, hemmottelisin itseäni käymällä hieronnassa, johon muka koskaan löydä aikaa.
10. 3 syytä, jotka tekevät sinut tällä hetkellä onnelliseksi?
Yleinen hyvä terveydentila itsellä että läheisilläni, työ sekä läheiset ihmiset ympärilläni.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Rapeat maidottomat lätyt

Innostuttuani tekemään smoothieni nykyisin soijajuomaan, päätin edellisellä kauppareissullani ostaa myös työkaverini suosittelemana kaura- ja riisijuomaa. Olenkin jo kokeillut kaurajuomaa smoothieeni ja tuntuupa hyvältä vaihtelulta iän ikuisen rahkan sijaan maistella muita juttuja. Riisijuomaakin olen ehtinyt kokeilla kerran, tosin mulla jäi viikonlopun työpäivän jälkeen smoothie työpaikan jääkaappiin, joten siitä sitten!

Kuumepäivän siivittämänä paistoin eilen lättyni kokeilumielessä riisijuomaan tehtynä. Lätyt olivat niin hyviä, että vastaisuudessa aion tehdä niitä myöhemminkin riisijuomaan. Riisijuoma itsessään on jo makeaa, joten välttämättä taikinaan ei ole pakko lisätä sokeria. Itse noudatin reseptissä äidin perusohjetta, vaihtaen vain tavallisen maidon tähän riisijuomaan. Helposti turvaudutaan tekemään taikina veteen (tai maitojauheeseen) jos lättykesteille on osallistumassa maidoton henkilö. Varmasti maidottomien ruokavalion omaavat herkuttelevat lättyjään mielummin riisijuoman kuin veteen tehtynä. Sanotaanhan pullataikinankin maistuvan paremmalta tehdessä se kevyt/punaiseen maitoon. ;)

Taikina (6 isoa/ n.20 pientä):
1 kananmuna
1 dl sokeria
4-5 dl riisijuomaa
2-3 dl vehnäjauhoja
2 rkl rypsiöljyä
(½tl suolaa)

Paistamiseen:
voita ( ja öljyä)
(voi antaa antaa makua ja väriä, öljy estää paistettavan palamasta kiinni)

Vatkaa kulhossa pallovatkaimella munan rakenne rikki ja lisää joukkoon sokeri, riisijuoma , jauhot ja viimeisenä öljy edelleen vatkaten.
Kaada joukkoon riisijuoma (tai tavallinen maito) sekä jauhot, sekoita.
Mikäli taikina tuntuu liian paksulta, lisää tilkka nestettä.
Voit antaa taikinan turvota huoneenlämmössä 30 minuuttia tai jos olet malttamaton, kuten allekirjoittanut, voit aloittaa paistamisen heti- eivät ne pilalle mene.
Anna pannun lämmetä levyllä ennen paistamisen alkamista.
Laita nokare voita pannulle, anna sen sulaa ja kaada kauhallinen taikinaa joukkoon. Voit kallistella pannua sivulta sivulle, jotta taikina levittyy tasaisesti koko pannulle.
Paista lätyt miedolla lämmöllä (4-levy on sopiva) muutama minuutti per puoli. Toiset pitävät vaaleammista ja toiset tummemmista, joten aika on jokaisen oma valinta paistamisessa.

Lättyjähän voi syyä minkä kanssa vain. Jos haluaa oikein kunnolla herkutella, kaada lätyn ympäri ohuena nauhana kinuskia, ripottele päälle maito/valkosuklaa paloja ja humpsauta kevyesti  tomusokeria- äläkä tietenkään unohda kermavaahtoa. ;)
Miten sinä herkuttelet lätyilläsi?

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Terveiset kuumepotilaalta

Janna- Läpinäkyvä
Niinpä siinä sitten kävi, että viime viikon torstaisen 12 tunnin työpäivän jälkeen tunsin suurta energiaa, mutta nukkumaan mennessä tuntui kuin kurkku olisi tulossa kipeäksi. Keuhkoissa alkoi tuntua pientä rohinaa sisään hengittäessä. Perjantai työpäivän aikana mittasin lämmön ja mulle olikin noussut kuumetta. Olin kuitenkin koko päivän töissä, mutta valitsin itselleni hieman "iisimpiä" hommia. Kassalla hymyileminen tai tiskissä oleminen tuntui liian raskaalta. Kotiin päästyä iltavuoron jälkeen oli ihanaa päästä saunaan. Tiedän, ettei saunaan saisi mennä kuumeisena, mutta nyt ei malttanut olla menemättä ja olo tuntuikin parammalta.
Lauantaina kuitenkin kuumetta oli jälleen, mutta päätin mennä töihin.
Image and video hosting by TinyPic
Vaikka en omasta mielestäni kuvasta oinaan piirteitä, niin totesin äidille puhelimessa että näköjään työ- ja leipomisasioissa olen todella itsepäinen. Eihän kukaan ole kuitenkaan korvaamaton, mutta tunnen jättäväni muut pulaan jos jäisin kotiin.. Lauantaina välivuorolainen kuitenkin suostui tekemään mun sulkuvuoron (kyseessä ei ollut kuitenkaan kuin vain 30min pitempään olo), joten itse pääsin lähtemään kotiin melkein heti lounasajan päätyttyä. Soitin itselleni kyydin ja hivuttauduin uudelle ihanalle sohvalle peiton alle.
Image and video hosting by TinyPic
Lauantaina oli tarkoitus lähteä tyttöjen kanssa juhlimaan pienesti mun synttäreitä, jotka ovat keskiviikkona. Poikaystävällä oli kavereitten tuplasynttärit ja oli puhetta nähdä sitten baarissa, mutta minäpä valitsin sittenkin sen sohvan, viltin ja Muumit. Oon ikionnellinen siitä kun sain muuan vuosi sitten kaverilta joululahjaksi kaikki muumi-jaksot poltettuna ja söpösti levyn kannet kuvitettuna muumi kuvilla. Nimittäin musta paras lääke paranemiseen ovat iso kulhollinen lempi jäätelö ja muumit.

Sunnuntaipäivä meni täysin vuoteessa, välillä jääkaapilla laukoten ja viimeinkin kuuden aikaan illalla tuli vähän eloa ruumiiseen. Siitä muutama tunti ja yöunet alkoivat kutsua.

Tänään oon ollut kotona ja näyttää siltä, että olen huomisenkin. >:( Huomenna olisi ollut 12 tunnin työpäivä, enkä usko että se olisi ollut hyvä päivä aloittaa puolikuntoisena, mulla kun on edelleenkin hieman kuumetta. En muista olenko maininnut koskaan täällä siitä, että mun normaali lämpö on 34,9-35,5'c. Se on melko matala. Mulla ei ole koskaan noussut kuume korkeammalle kuin 38,5'c, silloin olin lukioikäinen ja keuhkokuumeessa. Sen jälkeen kuume on noussut harvoin yli 37'c asteen. Eli kun mun lämpö on yli 36 asteen, mulla on kuumetta. Niiden normaalilämpöisten ihmisten, joiden kuumemittari näyttää 37:ää 'c astetta, vastaa mulle jo kovaa kuumetta ja sillon olen todella kipeä.
Tänään paistoin kuitenkin hieman lättyjä piristämään ja parantamaan oloa. Päätin tehdä lättytaikinan riisimaitoon ja tulipa lätyistä hyviä, (resepti tulossa). Herkuttelin lättyjä mansikkahillon ja lakritsijäätelön kanssa katsoen Hugo- elokuvan viimeinkin digiboxilta. Leffan jälkeen alkoikin maistua uni muutamaksi tunniksi.
Alan tässä katsoa Salkkareita ja jatkaa pötköttelyä. Toivottavasti paranen huomiseen mennessä, että pääsen töihin. Tää viikko ei ole muutenkaan pitkä, sillä mulla on pe-su vapaata. :)

Mukavaa viikkoa muille!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kuulumisia ja odotuksia

Mukavaa maanantai-iltaa!
Täällä päässä on blogi vietellyt vapaapäiviä, toisin kuin allekirjoittanut. Viime päivinä olen vietellyt ihan tavallista arkea käyden töissä ja nähden kavereita. 

Joukkoon mahtuu kuitenkin kivoja pieniä asioita, joita odotan, kuten:

Pääsin mukaan Buzzadorin Teho sport proteiini-patukka -kampanjaan. Odotan innolla pakettini saapumista, jotta pääsen antamaan oman lausuntoni, mitä mieltä olen patukoista! Onko muita joukkoon päässeitä? 
Voin sanoa, että salilla käyminen on alkanut taas maistua. Liikuntapäivä-kirjan pito on ollut joulu-helmikuun ajan täydessä hiljaisuudessa tyhjän listan vuoksi. Toki noille ajoille on kertynyt muunlaista liikuntaa, mutta en ole nähnyt tarpeelliseksi kirjoittaa niistä. Kuitenkin kun itseäni ja kehitystäni varten merkkailen niitä. :) 
Sain myös aikaiseksi ostettua itselleni viimeinen ihka ensimmäisen kahvakuulan sekä aivan loistavan ja kattavan opaskirjan voimaharjoittelua varten. (Molemmat löytyivät kärkkäiseltä.) 
(pahoittelut huonolaatuisista kuvista, jotka otin kännykällä nyt illalla, kuva antaa kuutenkin hieman osviittaa liikkeistä.)

Pääsin myös viimeinkin käymään Zeppeliinissä ja Stadiumista löytyi sopivan kokoinen salikassi, joka oli pakko ottaa testikäyttöön heti seuraavana päivänä Satsille suunnatessa ovien auettua. Tajusin lämmittelemään alkaessani, että miksi ihmeessä mulla on ollu niin nihkeetä lähteä salille- tää on kuitenkin niin mukavaa psyykkisesti kuin fyysisesti. Alkaa vaan tehdä mieli hankkia uusia salipaitoja ja -housuja. :D Oon koittanut käydä kauppoja -että nettiliikkeitä läpi tuloksetta, etsien kivoja urheilupaitoja. Välillä oon käyny Zalandon sivuilla tiirailemassa valikoimaa, sillä oon kuullu kavereilta ihan hyvää palautetta tuotteista. Zalandon alekoodeja voisi tässä tapauksessa hyödyntääkin! :) 
Huomenna saan viimeinkin uuden sohvani! Möin edellisen beigen sohvani tori.fi -sivulla ja siitä on nyt muutama viikko. On tuntunut toisaalta hieman avaralta tässä pienessä asunnossa ilman sohvaa. Huomisen päivän jälkeen silmä lepää vihdoinkin katsellessa sohvaa, josta olen haaveillut. :)

Huomenna nähdään myös serkkuni Josefiinan kanssa, ja mikäli sohvan tuojat ovat ripeitä ja lähtevät valosan aikaan pois, päästään Josen kanssa ulos kuvailemaan pitkästä aikaa! Tänne satoi lauantaina viimeinkin pieni kerros lunta. Toisaalta vähän harmittaa, sillä aloin jo tottua keväiseen/syksyiseen ilmaan ja siihen, kun matkat kaikkialle tapahtui niin näppärästi saadessa polkea pyörällä. Mie en ole ikinä pyöräillyt talvella, mutta teiden ollessa näin pitkään sulat, olen uskaltanut ottaa pyörän käyttöön. :) Mutta on kuitenkin ihana ettei ole niin harmaan näköistä ulkona. :)

Vaikkakin tällä viikolla tuntimäärä näyttää 45 tuntia, on lauantaina aikomus (miehekkeen aloitteesta) lähteä juhlistaan mun synttäreitä hänen ja mun kavereiden kanssa. Mun puolesta synttärit sais painaa villasella, mutta kerrankos niitä synttäreitä vuodessa vietetään, vai miten se oli? Sunnuntaina on onneksi vapaapäivä. :) Seuraavalla viikolla onkin vähän iisimpi viikko, kun pe-su on vapaata. :)

Mitä te ootte mieltä tästä biisistä? Mie jouduin kuunteleen tätä viikonloppuna muutaman kerran, enkä oo vieläkään oikein syttynyt tälle. :D
Mukavaa viikkoa kaikille! :)

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kysymyksiin vastailua kokin ammattiin liittyen

Hei kaikki! Nyt on aika vastata muutamiin kysymyksiin, joita kokki-alalle hakevista ja kiinnostuneista ovat kysyneet pariin viikon sisällä. 

Mitkä asiat tekevät työssäsi sinut iloiseksi?  
- Jo pelkästään työkaverit on syy, miksi tulen töihin hymyissä suin. Kuulin työharjottelussa siitä, kuinka työkaverit alkoivat jo kysellä työvuoron loputtuani, että enkö ala jo lähteä kotia. Samaa kuulee edelleen. :D Sanon aina tekeväni vielä yhden jutun ja alan sitten tekeen hitaasti lähtöä pukukopille. :D Työkavereiden kanssa olemme yhtä, meidän huumorintaju kolahtaa, jokaiseen voi luottaa ja avautua jos on murheita tai muita huolia, sekä heistä saa aina energiaa ja oppii uusia asioita. 
Tykkään olla tekemisissä asiakkaiden kanssa, palveluammatti tuntuu kutsumukselta ja luonnoliselta itselle. Vakkariasiakkaiden kanssa pienten kuulumisten vaihtaminen saa myös hymyn huulille sekä tietenkin yhden meidän vahtimestari-sedän näkeminen nostaa hymyn korviin asti. 

Oletko ala carte - vai lounaskokki, miksi? 
- Koulussa olimme enemmän suurkeittiöllä valmistaen koulumme oppilaille ja henkilökunnalle lounasta. Valinnaisaineina minulla oli muutama kurssi a´la cartea.  Hakiessani kouluun, sanoin haastattelussa tähtääväni ravintolapuolelle, sillä rakastan nähdä vaivaa aterian eteen. Kuitenkin nähdessäni totuuden työharjoitteluissa, kuinka kiireistä ja loppujen lopuksi vaativaa ravintolapuolella on, tajusin ettei mun sydän olisi siinä jutussa välttämättä täysin mukana.

Lounaskokin hyviä puolia on esimerkiksi inhimilliset työvuorot, viikonlopputöitä on harvoin. Itse työ poikkeaa ála carteen verraten siten, että ruokaa tehdään kerralla paljon, jossa sitten itse lounasajalla on oma hektisyys. Ála cartessa, mennään annospuolisesti, ikinä ei tiedä onko päivästä/illasta tulossa hiljainen vai todella kiireinen. 

Vaikka itseltä löytyy pitkäjänteisyyttä ja kykyä toimia reippaasti ja hoitaa muutamaa asiaa saman aikaisesti, pysyn paremmin "koossa" lounasajan kiireessä. 

Kauanko olet ollut nykyisessä työpaikassasi ja millainen työpaikkasi on?  Tuntui aluksi vaikealta miettiä, että kuinka pitkään loppujen lopuksi olenkaan ollut nykyisessä paikassa töissä. Aika kuluu todella nopeasti. Sain samaisena vuonna, kun valmistuin kokiksi (v.2012) puhelun, onko minulla syksystä eteenpäin jo työkuviot valmiina. Mulla oli todellakin aukko töiden suhteen, sillä en halunnut mennä pikaruokalaan enkä ravintolaan töihin. Suostuin heti tulemaan heille töihin, vaikka hieman jännittikin. Loppujen lopuksi se olisi ollut ainoa paikka, jonne olisin halunnut palata hommiin harjoitteluajoiltani.
Vanhassa blogissa olikin kaksi päivitystä mun kahdesta ensimmäisestä päivästä kyseisessä työpaikassa, *klik1* *klik2*. :DD

Mtä sun työnkuvaan kuuluu? 
Ruoan laittaminen on työssäni vähäistä- työnimikkeeni on ravintolatyöntekijä, jossa hoidan kaikenlaisia hommia. Lauantaipäivisin koittaa kokkivuorot, joista tykkään kyllä paljon! Musta on tosi kiva olla vastaavana noina päivinä ja olla ikään nuin pomona. 
Aamuvuorossa laitan kahviopuolen kuntoon, valmistelen lounaalle leipä- ja maustepöydän kuntoon (levitteet, leivät, siemenet ym.) Palvelen kassalla, täydennän salaattipöytää, maito/mehu/kotikalja-allasta, leipäpöytää, vien kahvituksia ym. Iltavuorossa olen kassalla/ tai tiskissä/täydennän em. asioita sekä kahvion laitettuamme kiinni, on lopputöiden teko ja kassan laskeminen.

Mitä koet työssäsi haastavaksi? - Alkuun jännitin todella paljon sitä, kun jouduin olemaan yksin sulkuvuorossa. Kaikkein eniten tässä jännitti, että muisti sulkea päävirran, laittaa jäätelökaapin lukkoon ja ennen kaikkea sen kassan laskemisen. Kun ensimmäinen sulkuvuoro oli suoritettu pudistin päätä katsoen taivasta, että kaikkea se pieni ihminenkin jännittää. :D

Mitkä asiat palkitsevat?  -Kiitokset asiakkailta ja työkavereilta. Se on ihana tunne, kun sinua arvostetaaan työyhteisössäsi ja saat taputuksen olkapäälle ollessasi reipas ja läsnä.

Haluaisitko lisäkouluttaa itseäsi?  -Aasialainen ruokakulttuuri kiinnosti valmistuttuani kovasti samoiten leipomoala, mutta sinne en päässyt ja luulen jättäväni ne haaveet ja opettelen niksejä omatoimisesti, kirjoista ja blogeista.

Millaisia ominaisuuksia kokin ammatti vaatii tai miten alalla pärjää? 
-virheiden myöntämistä, halua oppia, joustavuutta, nopeatoimisuutta tai pystyä hoitamaa muutamaa asiaa kerralla, hoitamaan tehtävät nopeasti. esim. vaikka kurkkujen pilkkomistehtvässä ei  ei annettaisi erityistä aikaa, ei se tarkoita sitä että niitä kurkkuja leikataan tunti tai kauemmin, vaan suhtautudutaan tekemään annettu tehtävä nopeasti, mutta huolellisesti, jonka jälkeen otetaan uusi työtehtävä vastaan. Oma-alotteisuus, rohkeus, sosiaalisuus ovat myös tarvittavia ominaisuuksia. Mutta kokemuksen rintaäänellä, että itse olin aika hiljainen ja hieman ujo koulun aloittaessani, vaikka ikää olikin jo 22 vuotta. Lähdin kuitenkin sillä asenteella, että eivät ne muutkaan tunne toisiaan ja että rohkeasti vaan menee juttelemaan ja tutustumaan omiin luokkakaveihin. Työharjoittelun ensimmäiset päivät ovat aina jännittäviä. Itse kehitin juttuaiheiksi, milloin hän on valmistunut alalle, mikä on kiinnostavinta, tykkääkö leipoa, onko antaa jotain hyviä vinkkejä esimerksi, jos olin saamassa viikonloppuna vieraita kylään ja pohdin mitä tekisin ruoaksi. Voi myös jutella opinnäytetyöstä, jos siinä tarvii apua/vinkkejä tai yleisesti muista aiheista kuten musiikki ja sisustuksesta.

Mitkä ovat omia vahvuuksiasi? :) 
-Olen oma-alotteinen, sosiaalinen, joustava, pitkäjänteinen, iloinen sekä luova-en mene paniikkiin, jos joudun tekemään tarjolla olevaa ruokalajia lisää ja jos siinä olevia aineksia ei ole, etsin vastaavia/korvaavia raaka-aineita.

Mikä kokin ammatissa on parasta, entä huonointa?   -Parasta on saada toteuttaa itseään ja tuoda omia ideoita. -Huonointa.. Kädet kuivuvat välillä todella kuiviksi, joka johtuu jatkuvasta käsien pesemisestä sekä välillä myös talven vuoksi. En rehellisesti keksi huonoja puolia ammattiani kohtaan. Toki yksittäisiä puolia, on esimerkiksi raskaiden pakkien kanto/nosto tai ylipäätään raskaiden astioiden vieminen. Myös joiden asiakkaiden asiaton palautteen vastaanotto on välillä korvia puistattavaa- tuntuu joskus että missä ihmisten kiitollisuus on. Mutta onneksi en ota kritiikkiä itseeni, vaan pyrimme palavereissa miettimään parempia ratkaisua, kuinka voisimme kehittyä kyseisessä ongelmassa.

Koetko saavasi kohtuullista palkkaa työssäsi?  
-Kyllä koen, pärjään hyvin palkallani. Toivoisin kuitenkin hieman isompaa palkkaa. Joillakin on kuukausipalkka, mutta omani menee tuntipalkalla ja se on siinä 10€n paikkeilla. Palkkaan vaikuttaa paljonko on työtunteja, onko enimmäkseen aamu- vai iltavuoropainotteista ja onko lounas- vai ravintolapuolella. Välillä tuntuu että pitää kiristää omia rahanyörejä ja säästellä.

Pärjääkö huonolla englannin kielellä?  
-Kyllä pärjää. Koulussa opetellaan lisää englantia että hieman ruotsiakin. Ne tunnit oli aika lepposia, käytiin läpi aika paljon ruokasanastoa ja keittiövälineitä. :) Omassa työssäni englantia tulee käytettyä enimmäkseen sen verran että tervehdin asiakasta, kerron ruoan hinnan (+ paljon hän saa rahaa takaisin). Välillä tulee kysymyksiä, mitä ruokaa on tarjolla, vaikka asiakkaan nenän alla lukisin ruokien nimet sekä pieniä kysymyksiä, kuten missä on vessa, voinko lämmittää mikrossa kupin maitoa :) En ole kokenut mitään haastavaa - vielä. :) 

Tuliko sinulle jotain yllätyksenä kokin ammatissa?  
-Mieleenpainuvin on varmastikin erityisruokavaliot. Omassa suvussani ei ole oikein ketään, jolla olisi maitoallergia tai olisi vegaani, joita varten olisi pitänyt tehdä erityisiä tarjottavia juhliin. Kuulin ensimmäistä kertaa soijamaidosta, riisijuomasta jne. Muutamaa asiaa viisaampana tampattiin taas eteenpäin tässä maailmasta valmistumisen jälkeen.

Oliko helppo löytää töitä?  
-Kuten jo aiemmin sanoinkin, niin sain soiton työkaverilta joka kysyi olisinko kiinnostunut tulemaan heille töihin.

Millaiset etenemismahdollisuudet? - Perustutkinnon suoritettua voi hakea opiskelemaan ammattikorkeakouluun, korkeakouluun tai yliopistoon samalle tai muualle alalle. Ammattikorkeakoulussa voi opiskella esimerkiksi restonomiksi. Soveltuvan työkokemuksen jälkeen on mahdollista suorittaa ammatti- tai erikoisammattitutkintoja..

 Mitä mieltä oot kokin ammatista?
-olin aina kova stressaaa harjoittelun alkaessa sekä näyttöpäivänä. Yöt tuli nukuttua huonosti, tuli nähtyä niilläkin vähillä unia painajaisia seuraavasta päivästä jne. En ole ikinä ollut sellainen ihminen, joka uskaltaa sanoa itselleen olevansa paras ja että hoidon hommaan kotiin. Meen aina pikku pessimisti- ja ei se ole vakavaa jos mokaa-asenteella ja  nöyränä. Pelkään aina, että jos valitsen sellaisen liian itsevarman linjan, että sieltä tippuu nopeasti alas. On paljon kivempi yllättyä positiivisesti saamastaan palautteesta ja arvosanasta, kun pitää itseään hieman keskivertoisena. Vein jokaiseen harjoittelupaikkaan, jossa olin, tosin yhtä paikkaa lukuun ottamatta, jotain itseleivottua. Halusin osoittaa, että pidin oikeasti kyseisestä paikasta, opin sieltä paljon uutta ja että olen kiinnostunut alasta. 

Aiemmin olenkin vastaillut samaisiin kysymyksiin, joihin vastasin luokkakaverini Jennan kanssa täällä sekä omassa kyselypostauksessa, jonka loppuosiossa on muuan kokki-alan kyssäri.

Tässä vielä pari linkkiä, liittyen kokkiopiskeluihin, joita näkyy vanhassa blogissani. Uskon, että näistä irtoaa kysymyksiin vastailun lisäksi enemmän tietoa, mitä alalla puuhaillaan. Tsemppiä kaikille yhteishakuun!

Harjoittelukuulumiset:
-ensimmäisen harjoittelupaikan kuulumisia, 1 ja 2
-harjottelupaikan viimeisen päivän fiilikset
- eväät esiintyjien bäkkärille
-yllärivuoro
- Annosruokien harjoittelujakson ensimmäinen päivä
-Annosruokien näyttö + annosruokien näyttö ohi

Tilauskeikat ryhmän kanssa:
-Koulun myyjäiset
-Pikkujoulut 1 ja 2
- Menun suunnittelua (paritehtävä)
-Santapark-keikka
- Tilaustarjoulukeikka Johteenhovissa

Opiskelu:
-Ensimmäinen näyttö
-2. vuoden ensimmäinen koulupäivä
- Tutustumista uusiin kokkiopiskelijoin rennossa ympäristössä
-Messupäivät
-Opinnäytetyö päivittelyä
-Opinnäytetyön esitys ohi!

Muuta:
-Oma pääsykoe-tilaisuuteni (v.2010)
- Sanel veitsi-sarjan tilaus
-Kokin vaattet (+nolo video)
-Arla Ingman, tuotteiden maistelua ja tietoa juustoista


Olipa kiva käydä lukemassa näitä päivityksiä. Tämä on se yksi syy, miksi niin pidän blogin kirjoittamisesta; vanhojen merkintöjen muistelu ja asioiden tarkastelu käy näppärästi. :)

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Uuden bannerin aika


Tuntuu, että vihdoin blogista alkaa tulla sellainen kuin olisin halunnut sen näyttävän viisi vuotta sitten. Mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa alkaa tämäkin tyttö oppia. Viime päivinä olen päässyt käsiksi koodien ihmemaailmaan ja saamaan blogiin pieniä, mutta itselle mieleisiä muutoksia aikaiseksi. Kuten otsikon keskittäminen  ja ehkä eniten mielenrauhaa antaa, se että sain keskitettyä sivustot, eli bannerin alapuolella olevat kanavat, joita kautta minua voi seurata.

Edellinen banneri alkoi jo hieman kyllästyttää, vaikkei se montaa kuukautta olekaan ollut esillä. Kuva tuntui omasta liian arkiselta sekä liian isolta. Nyt tuntuu että bannerista saa heti kuvan, mitä blogissani jaan ja kerron. Banneri tuntuu myös raikkaalta ja rauhalliselta.

Kertokaa tekin toki omia mielipiteitänne, ettei tämä mene vallan vain omaksikehuksi. :)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Macaronit vadelmahillolla ja suklaatäytteellä

Aiemmin olen julkaissut macaroneista ohjeen suolaisella täytteellä. Viime viikonlopun miittiin leivoin macaroneja laittaen väliin vadelmahilloa ja maitosuklaa-kerma-täytettä. 
Nautinnollisia hetkiä!
Macaronit ( n. 30 kappaletta)
3 kananmunan valkuaista
4 dl tomusokeria
150 g mantelijauhetta
(elintarvikevärejä)

1. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää tomusokeria pikkuhiljaa joukkoon vatkaamista jatkaen niin kauan että  massa on kovaa ja kuohkeaa, kuin marenkia.
2. Nostele mantelijauhe joukkoon ja sekoita tasaiseksi massaksi. Voit värjätä taikinan muutamalla tipalla elintarvikeväreillä.
3. Nostele pikkulusikalla tai pursota noin 2½ cm:n läpimittaisia "kolikoita" leivinpaperilla vuoratuille pelleille. Jätä kolikoille hyvä väli, sillä kolikot leviävät hieman pellillä. Taikinasta tulee noin 60 leivoksen puolikasta. 
(Macaroneille on olemassa myös ihan omat pellit, mikäli haluaa että kaikki ovat tasalaatuisia ja samankokoisia.)
4. Anna peltien seistä huoneenlämmössä 20 minuuttia
5. Paista 125'c asteessa, 12 minuuttia.
6. Anna "kolikoiden" jäähtyä rauhassa ja nostele macaronit pelliltä veistä  ja lastaa apuna käyttäen. Macaronit saattavat hajota, mikäli niitä nostaa pelliltä omin kätösin!

Täytteessä:
3/4 dl vispikermaa
120g maitosuklaata
vadelmahilloa  

1. Nosta kattila hellalle ja laita reilu sentin kerros vettä ja nosta kattilan päälle syvä kulho. Kaada kerma paloiteltu maitosuklaa kulhoon. Pidä levy miedolla lämmöllä. Sekoita seosta ja siirrä kattila levyltä pois, kun seos on tasainen. Nosta kulho jäähtymään ja nosta sen jälkeen jääkaappiin kylmettymään. 
(Voit halutessasi vaahdottaa seoksen vielä kuohkeaksi sähkövatkaimella ja laittaa massan pursotinpussiin). 
2. Täytä macaron-leivokset laittamalla pohjiksi tuleville kuorille suklaatäytettä pursottamalla tai lusikoiden. 
3. Tee lusikalla vielä kolo keskelle, johon lusikoi nokare vadelmahilloa. 
4. Paina kannet varovasti paikoilleen. 
5. Macaronit ovat parhaimmillaan seuraavana päivänä.


maanantai 3. maaliskuuta 2014

Hitokseen mukava likkojenilta

Viime viikon lauantaina seitsemän (osaksi) toisilleen tuntematonta nuorta naista tapasivat toisensa kasvotusten. Muutama viikko sitten sain facebookkiini ryhmäkutsun, jonka otsikkona oli Oulun blogitytöt. Siellä oli minulle itselleni neljä tuttua nimeä ja neljä tuntematonta nimeä. Muutama heistä olivat keskustelleen, olisiko mahdollista järkätä pienimuotoinen blogimiitti. Kaksi näistä tytöistä joutuivat jättämään miitin välistä muiden menojen vuoksi, mutta koska suurimmalle osalle tämä kyseinen viikonloppu kävi, onnistui miitin järjestäminen.
Alustavien suunnitelmien mukaan ajattelimme mennä Vanhalle Paloasemalle, mutta koska alettiin paremmin miettimään, ei ensitapaaminen ehkä olisi sittenkään ihan hyvä olla paikassa, jossa saatetaan aiheuttaa aika isoa kälätystä ja salamavalojen välkyntää.
Roosa ja suolakeksit
Otettiin toiseksi suunnitelmaksi suunnata keskustassa asuvien tyttöjen kanssa Ennille taksilla, mutta sitten Essi ehdottikin että hänen siippansa on ottamassa hatkat, joilloin me voidaankin suunnata hänen luokseen. Tämä kävi loppujen lopuksi paremmin kuin hyvin kaikille, sillä Ennillä oli seuraavana päivänä Lontooseen lähtö. Näin ollen Ennin ei tarvinnut ottaa stressiä pakkaamisen lisäksi vielä siitä että kunnon kanalauma on tulossa mölyämään ja vielä töiden päätteeksi Ennin olisi kotiaskareiden tekoa.

Saavuttiin Essin luokse viiden maissa aikalailla jokainen vuorotellen summeria soittaen.Koti oli heti tosi lämpimän oloinen ja rauhallinen, silmä lepäsi.
Emilia ja Enni ilmoittivat ryhmäkeskustelussa tulevansa hieman myöhässä, joten laiteltiin siinä odotellessa tuomiamme tarjottavia esille, sihautettiin siiderit ja alettiin jo hieman vaihdella kuulumisia. Tyttöjen saavuttua syy myöhästymiselle sai itseni pohtimaan, suhtautuisinko asiaan itkien vai nauraen. Emilian kengän korko nimittäin katkesi, tai nitkutteli, joten käveleminen oli ollut aika varovaista ja hidasta tästä syystä :'D
Tytöt antoivat neuvon, että vaikkei ostokuittia nyt sitten kuitenkaan ollut tallella, kannattaa silti käydä näyttämässä suurin piirtein vastaostettuja kenkiä liikkeessä. Vaikkea rahoja saisi takaisin, ainakin voi antaa reklamaatiota laadusta ja kestosta.

Kun tästä episodista oli päästy. Saatiin nostettua loputkin tarjottavat meidän nyyttäripöytään. Sen jälkeen otettiin pakolliset kuvat tarjottavista ja keräännyttiin antimien ympärille. Podin omista macaroneista kamalaa häpeää niiden ulkomuodon vuoksi, mutta onneksi se ei tyttöjä haitannut päinvastoin ne upposivat hyviin suihin. :) Maltahan Julia, tuun laittaan ohjeen kyllä tänne. ;) Tarjottavat olivat kyllä niin hyviä, etenkin Annan tuomat muffinssit, joita söin jopa kaksi en tiiä jäikö joku ilman. :D
Vaikka housun nappi pitikin avata jossain vaiheessa, ei se tapaaminen mennyt kuitenkaan ihan vain mässäilyksi. Kukin kertoi vuorollaan itsestään, mitä opiskelee/missä on töissä ja lopulta mentiin aika henkeviin. Musta parasta tässä oli juurikin tuo avoimuus ja rohkeus tuoda itsestään asioita, jotka olivat melko henkilökohtaisia. Tai juuri sellaisia, joita pohdittiin kehtaisiko mainita asiasta blogissa. "Minkä nettiin laittaa, ei sitä saa pois" -oli pieni perusta asioille.
Loppupeleissä mitä enemmän silmäpareja blogia seuraa, sen vähemmän kirjoittaja uskaltaa ammentaa henkilökohtaisesta elämästään. Mielummin jakaa turvamielisesti pintapuolisia asioita, jotka eivät satuta kuitenkaan ketään.
Kello alkoi lähentyä aika nopeasti kymmentä ja soitinkin itselleni kyydin. Tytötkin alkoivat miettiä mihin lähtisivät jatkamaan iltaa. Itselläni oli sunnuntaipäivä töitä, jonka vuoksi en lähtenyt enää minnekään riekkumaan-vanha kun olen. :D
Viriteltiin Emilian kanssa kamera ja jalusta valmiiksi yhteiskuvia varten. Tuumittiin, että ehkä olisi ollut hyvä ottaa ne yhteiskuvat heti melko alussa kun kaikki olivat skarpimpia. :D No saatiin me muutama onnistunutkin otos tallennettua. :)
Ylh.vas. Emilia ja Roosa
Alh.vas. Enni, Julia, Essi ja Anna

Mun osalta ainakin ilta oli tosi kiva. Jännä, että en jännittänyt yhtään nähdä näitä tyttöjä vaikka Roosasta, Juliasta ja Essiltä mulla ei ollut ennakkoon mitään tietoa. Roosa näytti hirveän tutulta ja mietin koko illan mistä mie sen tiiän. Sitten myöhemmin palaset loksahtivat kohdalle. Roosa oli ollut mun serkun luokalla ja olin nähnyt Roosan muun muassa serkun konfirmaatiossa ja lopulta kysyin että ootko SE Roosa, joka on ollut irc-galleriassa, sillä mulla tuli seurattua silloin tällöin sun kuvia, koska ne oli niin hienoja. Tästäkin on kuitenkin aikaa ainakin se seitsemän vuotta. :D
Pieni on tämä maailma.

Kiitos tytöt